E-postikortti Landshutista

Terkut Landshutista Ala-Baijerista! Vimoset opintohommat puristin kasaan viime yönä ja nyt alkaa lomamoodi ujosti tulla esiin. Kaksi päivää Landshutissa oloa takana ja olen jo ihan rakastunut! Altstadt on hyvin viehättävä. En tiedä vielä miten eloa täällä tarkalleen kuvailisi, saadaan syventäviä kokemuksia tänään lisää, kun lähdetään Jopin tädin kanssa lihakauppaan ja vihannestorille kuuluisaan Regensburgin kaupunkiin. Täti on aikamoinen kokki ja ihan kädestä pitäen olemme saaneet mahtavia ruuanlaittoneuvoja ja -vinkkejä. Kirjoittelen lisää kuulumisia viikonlopun aikana, huomenna lähdetään sukulaisille kylään Müncheniin. 

ROAD TRIP - Ilmapallo-ostoksilla Riva del Gardalla

Aamu Riva del Gardalla valkeni aikaisin, toisia meistä ois köllötyttänyt pidempäänkin... Aamiaisen jälkeen kerättiin taas kamppeemme. Olimme edellisenä iltana tehneet suunnitelman, että kiertelisimme Rivan kaduilla tutustuen paikkoihin päivän valossa ennen kuin Alppien lumihuiput taas kutsuisivat meitä. Pohjois-Italiassa oli kevät herkeimmillään, kirsikan kukkien huumaava tuoksu leijui joka puolella vetäen meikämimmiä puoleensa.

 

Rivassa on mielestäni upeaa kontrastia, mikä tuli edellisessäkin postauksessani ilmi; pimeässä et edes tiedä, millaiset miljoona vuosia vanhat kiviset vuoret ympäröivät järveä. Päivän valossa kaupunki näyttäytyy romanttisena ja rakennukset palmut pihallansa ovat kuin mistäkin entisaikojen rannikon resort-palatseista - paitsi että nyt ei olla meren rannalla, vaan 70 metriä sen pinnan yläpuolella Dolomiittien suojassa. Katseen lipuessa vuoren huipulta toiselle saattaa unohtaa olevansa kaupungissa, jos sulkee korvansa viereisen caffeterian terassin villisti höpöttövältä paikalliselta rouvajoukkiolta, jotka ovat tulleet yhdessä nauttimaan lasit kuohuvaa.

 

Vinkki! Kaupungin keskustassa järven äärellä sijaitsee Piazza 3 Novembre, joka toimittaa Rivan pääaukion virkaa. Sen laidalla töröttää Torre Apponale, kaupungin kellotorni, jonka huipulle pääsee maksamalla mukavalla kassarouvalle erittäin huokean 2€ sisäänpääsymaksun ja kiipeämällä noin 100 porrasta. Tornista aukeaa huikaisevan hienot näkymät kaupungin ylle ja järvelle etelään. Tämä on todellinen budjettimatkailijan helmi!

Jotain muutakin kuin upeita otoksia kameraan tarttui matkaamme Rivan aurinkoisilta kaduilta. Tällä kertaa meikämimmin ja Jopin eurot säilyivät lompakossa, mutta eräs reissuseurueemme jäsen koki jonkin sorttisen kulttuurielämyksen tai sisustuksellisen herätyksen kohdatessaan nämä Muranon lasista valmistetut ilmapallot erään putiikin katossa. En vielä tänä päivänäkään osaa selittää, mitä ostotilanteessa tarkaalleen tapahtui, mutta sanottakoon että kyseinen persoona ja Muranon lasi eivät ole ensimmäinen yhdistelmä, joka tulee mieleen. Mutta toisaalta taiteessa ja muotoilussa se onkin jutun hienous. Pallot pakattiin hyvin paperiin ja pahvilaatikoihin ja lähtivät mukaamme taittamaan matkaa Itävallan kautta Suomeen.

Lounastimme vielä Piazzale 3 Novembren nurkilla. Riva ylitti omat odotukseni ja hurmasi monimuotoisuudellaan ja silti kompaktilla koollaan. Tänne on päästävä uudelleen! Silloin ainakin haluan järvelle risteilemään kaupungista kaupunkiin, kiivetä kaupungin ylle kohoavalle vuorelle ja tsekata Santa Barbara Church. Old Ponale Road Path jäi myös kaivelemaan mieltä. Päivän yllärikortti oli kuitenkin pieni mutka matkassa ennen kuin Kian nokka suuntasi kohti Itävallan Tuxertalin laaksoa. Onko kukaan käynyt Parco Grotta Cascata Varonella?

ROAD TRIP - Riva del Garda BY NIGHT

Saavuimme myöhään maanantai-iltana Italian Riva del Gardalle, Gardajärven pohjoisimpaan kaupunkiin. Olimme kokeneet epäonnea yrittäessämme nähdä Sirmionen kaupungin, päättyvät pääsiäispyhät paluuruuhkineen koituivat kohtaloksemme. Gardajärven eteläpäässä sijaitseva Sirmione oli kirjaimellisesti tukossa. Noin 5 kilometrin päässä Sirmonen keskustasta luovutimme istuttuamme 40 minuuttia lähes paikallaan. Nousimme autosta ulos ja lähdimme jalan liikkeelle. Pienen matkan päässä olevasta turisti-infosta kerrottiin, että koko kaupungissa ei ole yhtään vapaata parkkipaikkaa, joten autovirta ohjattiin kaupungin keskustan porteilla kääntymään pois. Totesimme, että on parasta jättää Sirmione toiseen kertaan, meillä oli vielä matkaa ajettavana Rivaan noin 90km. Tästä matkasta ensimmäiset 60km oli silkkaa autojonoa Sirmionesta lähtevälle moottoritielle. Siis etelään päin kulkeville. Pohdittiin, että kuinkahan raakaa olisi ollut kertoa jonon päässä autossaan istuville, lopen kyllästyneen oloisille ihmisraukoille, että helpotusta ruuhkaan ei ole luvassa piiiiiitkään aikaan. Tai ehkä italialaiset ovat tottuneet tälläiseeen?

Saavuttuamme Rivaan kävimme tyylillemme uskolliseen tapaan heittämässä kamppeet nopeasti hieman kaupungin ulkopuolella sijainneeseen hotelliimme ja palasimme takaisin keskustaan. Pimeä oli laskeutunut jo Dolomiittien syleilyssä olevan kaupungin ylle ja saattoi vain kuvitella, minkälaisten lumihuippujen keskellä sitä saattoikaan seisoskella. En osannut päättää, julkaisenko nämä kuvat värillisinä vai mustavalkoisina, mutta nyt on molemmat esillä. Hope you enjoy!

Ilta oli lämmin, vaikka takki tulikin tarpeeseen. Ihastuin omalla pienellä saarellaan sijainneeseen Civico nello Rocca -museoon jo itse miljöön, mutta myös sen erityisen kiinnostavan valokuvanäyttelyn vuoksi, jota en kuitenkaan päässyt näkemään. Vinkki! Museossa on lokakuun loppuun saakka The Time and the Instant - Photographic Landscapes of the Lake Garda 1870-2000 -näyttely, joka tällä hetkellä kutkuttelee kyllä meikäläisen mieltä kovasti. Ehkäpä palaamme tänne kesällä?

 

Söimme illallista pienessä kulmaravintolassa ja seurasimme salaa erittäin tuskallisen oloisia treffejä naapuripöydässä. Ravintoloitsija oli mukava ja kävi tasaisin väliajoin silittämässä Mörköä ja juttelemassa sille mukavia. Ehkä Mörkö onkin salaa kielitaituri ja puhuu suomen lisäksi ruotsia, saksaa, englantia ja italiaa? Who knows... Tähän astisista reissukohteista Italia on ollut ehdottomasti koiraystävällisin maa eikä Rivan kaupungin väki ainakaan tätä mielikuvaa ole pahentanut. Yöllä hotellin sängyssä ennen unen tuloa pohdin, kuinka huikaisevat maisemat meitä odottaakaan päivän valossa. Se selviää seuraavassa postauksessa!

P.S Jos mieli ei malta ja on nähtävä Riva ja Gardajärvi päivänvalossa, kurkkaa blogien Tämä Matka, Mama Caffè, Reppumatka Italiaan ja Matka mielessä postaukset tästä Italian makeanveden helmestä!