Torstaina ajellessani töistä kotiin suunnittelin ottavani pikapäikkärit ja sitten illalla houkuttelevani Jopin ottamaan yhdet johonkin Heurigeniin - ne ovat taas avoinna. Kotona odotteli kuitenkin erittäin häpeissään oleva koira ja muutama lammikko oksennusta.
Mörkö oli jo edellisenäkin yönä oksentanut, mutta se ei ole poikkeavaa kun se on tuppaa joskus lenkeillä syömään keppejä. Lähdin viemää koiraa ulos. Kävellessämme se oli jotenkin vaisu ja loppumatkasta puklaili lisää. Tulimme takaisin kotiin. Mörkö pötkötteli eteisessä naama nurkkaan päin, selkeästi nolona, vaikkei tietenkään mitään syytä ollut. Mutta yritäppä sitä sille selittää. Päätin, että katsellaan tilannetta. Tämä päätös kesti noin 15 minuuttia (olenhan pitkäpinnainen ja johdonmukainen ihminen :-D) jonka jälkeen jo googlettelin paikallisten eläinlääkäreiden numeroita. Tavoitin yhden englantia puhuvan, mutta hän ei ollut enää töissä ja neuvoi soittamaan kollegalleen Dr. Kastnerille. Sain kyseiseltä miekkoselta ajan melko nopeasti ja lähdimmekin melkein samantien. Dr. Kastnerilla ja minulla oli (ylläri ylläri) kielimuuri, tyyppi vain nyökytteli selostaessani tapahtumia. Sen jälkeen hän tuikkasi pari ampullia kamaa Mörön niskaan sen kummempia kyselemättä ja neuvoi palaamaan seuraavana päivänä takaisin. Ruokaa ei saanut antaa, mutta teetä kyllä (of course!). Illan ja yön potilas vietti istukellen ja nurkissa lymyillen, välillä kävi häpeillen toisessa huoneessa katselemassa paikkoja, joihin oli oksentanut. Yöllä oksensi kerran lisää. Jopilla oli onneksi perjantai vapaata, joten ei tarvinnut jättää Mörköä yksin. Aamulla taas autossa istuessani päätin soittaa Suomeen Mörön vakkarieläinlääkäriasemalle kyselläksäni vähän hoitovinkkejä, kerta nykyisen lääkärin kanssa hieman vaivasi tämä kieliprobleema. Eläinlääkäri soittikin pian takaisin jättämääni soittopyyntöön. Rupateltiin kymmenisen minuuttia ja hän antoi pari neuvoa. Aivan paras palvelu kyseissä lafkassa! Iltapäivällä takaisin kotiin tullessani koiran vointi oli kohentunut jo huomattavasti. Käytiin kuitenkin vielä Dr. Kastnerin luona tarkastuksessa. Sen verran tyyppi oli ilmeisesti sanakirjaa lueskellut, että sain jatkohoito-ohjeista selvää. Viikonloppu lepoa - omistajalle myös. Koiraa hössöttäessäni ei ilmeisesti ollut tuota omaa olotilaa niin paljon mietittyä ja loppuilta sujuikin näppärästi peiton alla nenäliinapaketin kanssa.
Lauantaina koira oli jo paremmassa kunnossa kuin minä. Jopin ollessa jossain pyöräilymatka-meetingissä käytiin Mörön kanssa kampuksella karppeja katsomassa. Se on niin outoa, että täällä nuo fisut vaan elelee lammessa, ilman mitään lämmityksiä ja muuta. Niitä on myös tosi paljon, useammassa potikossa ympäri yliopistoa. Meikäläisellä oli pää niin täynnä räkää, hedari ja hartiat jumissa, että käppäilinkin vielä vähän pidemmän matkaa Steinin puolelle. Oli pakko saada vielä lisää raitista ilmaa. Kyllästyttää tämä jatkuva sairastelu, tämän jälkeen vuoden sairaskiintiö saa luvan olla täynnä.
Lauantai-illan aikana jäin koukkuun Downton Abbey-sarjaan! Juuri sopiva meikämimmille; ei mitään oikeesti kamalaa ja joka jakso päättyy suurimmaksi osaksi hyvin. Lisäksi yksi lempparinäyttelijöistäni Maggie Smith vetää sarjassa mielettömän hyvin rooliaan. Täällä Itävallan Netflixissä kyseinen sarja on myös saatavilla Jopin kommenttiraidalla, välillä tulee jopa parin minuutin monologeja ja erilaisia ennustuksia sarjan käänteistä. En osaa vielä kytkeä sitä pois...
Tänään sunnuntaina käytiin kävelyllä ja Cafe Wachaussa ihmisten ilmoilla, ettei mee ihan kotona nyhjäämiseksi. Oikeesti ei ehkä olisi kannattanut, mutta sunnuntai on mun lempparipäivä ja rakastan silloin kahvilassa notkumista, juomien hörppimistä, satunnaista kortinpeluuta, lehtien selailua ja kaikkea sitä rentoilun määrää. Sitä fiilistä. Täällä ihmiset tervehtivät rennosti kaikkia kahvilassa olevia sinne saapuessaan ja sieltä poistuessaan, siitäkin mä tykkään!
Ensi viikko on toiseksi viimeinen viikko ennen lomaa ja ajattelinkin pistää tänne lomatoivelistan paikoista, joissa haluan käydä pääsiäisen road tripillämme. Lisäksi olen saanut kyselyitä rempan sujumisesta, kirjoitan siitäkin pian erikseen. Toivottavasti kuvien kera :-) Nyt vielä tää ilta peiton alla parannellen, huomenna tulee työt, aurinko ja toivottavasti parempi fiilis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
The stage is yours!