Tätä on viimeiset päivät tullut töissä rallatettua yellow groupin lasten kanssa, koska tänään perjantaina oli Easter celebration. Niissä kemuissa metsästettiin munia puistosta ja jokainen group esitti oman tuotoksensa; meillä tietenkin tämä matolaulu. Pääsiäiseen valmistauduttiin munia maalaamalla, niitä tulikin yhteensä noin 110 kappaletta! Tänään oli myös mun viimeinen päiväni töissä harjoittelun merkeissä. Läksiäisjuhlissani, joita viettiin jo torstaina, sain upean kakun, joka tietenkin syötiin kaikkien kanssa. Lisäksi sain piirrustuksia ja tarinoita, sekä muilta teachereilta pienen lahjapussin. Olen niin otettu! Parhain asia, mitä harjoittelusta jäi käteen on KOKEMUS. Olen taas osaavampi ja valmiimpi uusiin haasteisiin. Lisäksi uudet ystävät ympäri maailmaa, niin täällä Itävallassa, kuin myös Filippiineillä, Irlannissa ja Sri Lankalla. Mun elämäni nakit nauravat aina vaan; en malta odottaa, että pääseen kyläilemään ja tapaamaan näitä ihania ihmisiä!
Torstaina olin lasten kanssa Albertina-museosssa. Reissu oli valitettavasti vähän höhlä; oppaamme luuli jostain syystä lasten olevan pienempiä kuin he oikeasti olivat, joten teoksien esittely jäi taaperoiden tasolle, vaikka mukana olleet lapset olisivat kyenneet "teoreettisemmankin" tiedon käsitykseen. Itsellä jäi reissu hieman kaivelemaan, joten päätin, että menen sinne uudestaan paremmalla ajalla. Päivä, jolloin reissu tehtiin, oli hieman sateinen ja harmaa. Enempää kuvia ei retkestä valitettavasti ole, meikäläisellä oli kirjaimellisesti kädet täynnä. Kuvassa Albertina oikealla oleva rakennus.
Keskiviikkoa oli, noh... Se oli. Teimme ensin normaalin työpäivän, jonka jälkeen jäimme palaveriin klo. 15:30-17:30, jonka jälkeen alkoi vanhempainilta klo. 18:00, joka päättyi vasta iltakahdeksalta! Päästessäni kotiin Kremsiin, joskus hieman yhdeksän jälkeen, olin aivan rättipoikki. Silti tuo yksi ihana karvakasa saa aina vain hymyilemään omilla (pallo)hömpötyksillään.
Homman nimihän on nyt niin, että aloitin siis tänään virallisesti LOMAN. Kyllä, loman! Loman, jonka pituutta on vaikea mitata. Virallisesti olen sitoutunut töihin vasta heinäkuun loppupuolella, mutta epävirallisesti... Niin, eihän sitä koskaan tiedä! Lasketaanko lopputyön kirjoitusprosessi lomaksi, jos saa olla kotona? Tai siellä missä huvittaa? Lisäksi pari vanhempaa harjoittelupaikastani on ottanut yhteyttä, josko voisin antaa kieli- ja preschool-valmennusta heidän lapsilleen. Oh yes, luit oikein - täällä eskari otetaan tosissaan! Katsotaan, mitä tapahtuu tässä seuraavien kuukausien aikana, you never know.
Mutta first things first; ensi viikolla pakataan kimpsumme ja kampsumme autoon, haetaan Vienna International Airportilta vähän matkaseuraa ja aloitetaan Extented Easter Road Trip, en malta odottaa! :-) Ollaan tehty jo vähän matkavalmisteluita, mutta niistä lisää myöhemmin viikonlopun aikana.
Nyt on pakko päästä vähän haukkaamaan raitista happea ja keskittyä vain ja ainoastaan Downton Abbeyn elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
The stage is yours!