26.2.2015

Kuulumisia

Terveiset sairastuvalta! Mulla on toinen kierros angiinaa ja antilooppeja menossa kuukauden sisään, alkaa jo hieman kyllästyttää... Näin jo painajaisia että tästä tulee kierre ja joudun niulurisaleikkaukseen. Nyt alkaa taas olo normaali, eilinen oli ihan kamalaa kuumessa pyörimistä ja limaan tukehtumisen tunnetta. Harmittaa myös, kun harjoittelu tökkii tämän jatkuvan sairastelun vuoksi...

Oon myös yrittänyt taistella tämän blogin ulkoasun kanssa, tekstien fontit eivät osu kohdalleen. Lisäksi se pienikin nörtin vika, jota oon aina Jopissa luullut olevan, on tämän ongelmakeissin myötä osoittautunut omaksi harhakuvitelmakseni. Nörtti-avunhuuto huudettu!


Piristykseksi aamu alkoi tänään näillä eväillä, nyt vielä pari päivää lepoo. 


23.2.2015

Miniloma Bratislavassa

Me viettiin tänä vuonna ystävänpäivää Bratislavassa. Aiemmin ei olla kyseistä päivää sen koommin noteerattu, syöty illallista sen ja semmoista. Tälllä kertaa päätettiin, että repäistään vähän. Bratislava veti tällä kertaa pidemmän korren Wienistä, Prahasta ja Münchenista. Koska kahden opiskelijan taloustilanne ei ole koskaan hurrattava, tälläkin kertaa oltiin budjetilla liikenteessä. Mun ilokseni Jopi onnistui kuitenkin hommaamaan meille Business Suiten neljän tähden Mamaison-ketjun hotellista budjetti-hintaan! Parkkipaikka- ja Mörkö-maksutkin mukaan lukien yöpyminen oli edullista. Olen nimittäin vain kerran aikaisemmin yöpynyt sviitissä; mun 18v-synttärireissulla Prahassa mamman kanssa kävi tuuri, kun meille varattu huone oli jäänyt siivomatta ja muuta vapaata huonetta ensimmäiseksi yöksi ei ollut tarjota kuin hääsviitti, sehän kelpas! :-) 

Lauantai-aamuna Jopi veti heti pisteet kotiin kun sain ystävänpäivälahjan (!) ja suklaatakin! Syötiin aamiainen kotona ja lähdettiin ajelemaan kohti Bratislavaa. Meiltä kotoa Kremsistä matka Bratislavaan autolla kesti about 1,5h ja otettiin vielä pikkuisen kiertotie, ettei tarvinnut maksaa Slovakian moottoritiemaksuja. Kiertoreitti oli helppo; Wien-Bratislava motarilla vika liittymä ennen Bratislavaa alas (Kittsee), siitä körötellen läpi pienen Bergin kylän ja VOILÀ olette Bratislavassa! Oltiin hotellilla jo aamupäivästä, check in oli vasta iltapäivästä niin päätettiin lähteä jo kaupungille hortoilemaan. Olin kirjoittanut jo ennen reissua pienen listan, mitä kaikkea voitaisiin käydä katsomassa. Listalta Slavin-muistomerkki sijaitsi hotellimme lähellä korkealla kukkulalla. Sinne käveleminen olikin pienen puuskuttamisen takana ja nyt tekisikin mieli kirjoittaa, että oli sen arvoista... Mutta en voi, koska emme päässeet kyseistä pytinkiä edes kunnolla näkemään. Puisto jossa Slavin sijaitsee, oli lemmikeiltä kielletty. Mörkö autuaan tietämättömänä niskaansa kohdistuneista mulkoilevista katseista vaan pyöri pienissä kinoksissa onnellisena lumesta, jota ei vähään aikaan ookkaan näkynyt. Slavin unohtui kuitenkin nopeasti, kun tajusimme, että olemme Bratislavan Kaivarissa; suurlähetystöjä ja konsulaatteja yksi toisensa perään. Kukkulalta alas kiertotietä tullessa olikin mielenkiintoista arvailla, mikä pytinki kuuluu millekkin maalle. 

Näkymät Bratislavan Kaivarista.

Kapunki oli mielestäni aika rauhallinen ja hiljainen. Ihmeteltiin aluksi, että saatiin olla todella rauhassa, liikkuessamme vanhassa kaupungissa vältyttiin kaikilta ravintoloiden sisäänheittäjiltä, markkinamyyjiltä yms. Lopulta tajuttiin, että Mörkö on täydellinen turisti-camouflage.


Grassalkovich Palacen portit, jossa meikäläinen melkein ylsi kahvaan.

Lauantai sujuikin suurimmaksi osaksi vanhassa kaupungissa kierrellen ja kaarrellen. Käytiin tsekkaamassa esimerkiksi ylläoleva Grassalkovich Palace ulkopuolelta, Old Town Hall, St. Michael's Gate, Kilometre Zero ja Blue Church, josta käveltiin joen rantaan Promenade-kadulle. 

Man at work.

Bussiasemalla.

Noustiin Promenadelta pois sillalta, jonka päällä on Observation deck UFO. Pohdittiin hetki, että mentäiskö, mutta päädyttiinkin katselemaan bussiaseman laajaa maalaus-repertuaaria. Sieltä noustiin ylös portaita pitkin Hradin linnan maille. Kierreltiin puistossa ja muureilla. Päätettiin, että mennään tarkemmin perehtymään linnaan vasta illalla, kun tulisimme sinne takaisin illalliselle. Käytiin kirjautumassa hotelliin sisään ja lepäiltiin. Selasin hotellin palvelulistaa ja sieltä selvisi, että sauna olisi käytössä alimassa kerroksessa. Jopi soitti heti respaan ja kysyi, voitaisko mennä. Meidän harmiksemme se oli juuri varattu ja vapautuminen meni liian lähelle meidän illallisvarausta, joten se siitä lystistä sitten. Ennen lähtöä jätettiin Mörkö köllimään meidän king size bediin väsyneen ja onnellisen oloisena. 

Illallinen oli siis Hradin linnassa sijaitsevassa ravintola Hradna Hviezassa. Oltiin katseltu ravintoloita jo aiemmin TripAdvisorin kautta ja päädyttiin tähän. Ja hyvä olikin että päädyttiin! Ruoka oli mainiota ja ravintolan hinta-laatu-suhde kunnossa. Loppusilauksena sain vielä henkilökunnalta ruusun poistuessamme jatkamaan iltaa. Käveltiin linnan muureilla ihailemassa kaupunkia valoissa ja sen jälkeen laskeuduttiin pitkiä portaita alas vanhaan kaupunkiin. Päädyttiin Time-nimiseen pikkukuppilaan ottamaan vähän viiniä ja selvittämään todellinen Bratislava Casino Tournamentin voittaja. Joo, se oli Jopi...

Aamulla nukuttiin pitkään ja Jopi oli päättänyt, että aamiainen syödään Funki Punki Creperiessä, joka oltiin jo lauantaina bongattu kaupungilta. Paikalle päästyämme huomattiin, että kahvila aukeaa vasta klo. 13:00. Nälkä oli jo kova, joten valittiin summamutikassa joku kahvila vain mistä kummatkin tilattiin munakkaat ja leipäkori. Tämän jälkeen laahusteltiin jälleen ympäri kaupunkia ja nautittiin rauhallisesta sunnuntain fiiliksestä. Funki Punki oli kuitenkin vielä koettava, joten päädyttiin kävelemään kahvilan nurkille hieman ennen yhtä. Supermukavat työntekijät päästivät meidät sisään hieman etuajassa. 

Tilattiin listalta Jopille paikallinen bisse ja mulle OMENASIIDERI sekä parit lätyt. Ruoka oli herkullista, samoin siideri, jota oo pariin kuukauteen tullutkaan juotua. Tämän jälkeen suunnattiin takaisin hotelille, check outin jälkeen napattiin auto ja lähdettiin köröttelemään kotio. 


Nutella-banana-crepe for the win!

22.2.2015

Gudenushöhle ja Purkersdorf

Eilen lauantaina lähdettiin iltapäivästä ajelemaan kohti pienen pientä Purkersdorfin kylää, joka sijaitsee ylhäällä kukkuloilla. Jopi oli ollut siellä aiemmin viikolla kiipeilemässä ja löytänyt luolia, jotka sitten yhdessä päätettiin käydä tsekkaamassa. Matka kotoa kesti noin 40 minuuttia ja kilometrejäkin kertyi saman verran yhdensuuntaisesti. Maisemat ajellessa olivat kohdallaan, kun välillä avautui alhaalla Wachaun laakso ja Tonava, kuitenkin useita satoja metrejä alempana. Kuvia ei tietenkään tajuttu ottaa. 

Gudenushöhle-luola sijaitsee linnan, Burg Hartensteinin, peruskalliossa pienessä laaksossa Purkersdorfissa. Saatiin auto jätettyä hyville paikoille tien sivuun ja käveltiin ensiksi katsomaan linnaa. Me ollaan käyty jo jos jonkinmoisilla linnoilla, uusilla, vanhoilla, sortuneilla, ehjillä, goottilaisilla, renesanssin aikaisilla ja mitä näitä nyt on. Enää ei ihan jaksa jokaisesta innostua, kun niitä tuntuu olevan täällä ihan joka nurkalla. Tätä pällisteltiin kuitenkin vain alhaalta päin, linnan hyvä kunto viittasi siihen että saattaa olla yksityiskäytössä, joten ei tohdittu mennä ylös pihalle.

Burg Hartenstein.

Luola löytyi hieman linnan takaa. Linna on rakennettu todella korkean ja jyrkästi nousevan kallioseinämän päälle. Alla virtasi joki, jonka reunustaa pitkin käveltiinkin pidemmän matkaa. Kummankin meidän saksan kielen taito on olematonta, mutta paikalla olleista infotauluista pääteltiin, että alueella esiintyy marmoria (josta Jopihan sitten innostui...). 

Kleine Krems-joki virtaa linnan alapuolella.



Käytiin muuten syksyllä ennen Jopin muuttoa ostamassa meille kummallekin uudet vaelluskengät ja nyt on pakko hehkuttaa, että parhaimmat kengät mitä oon ikinä ostanut! Kuvassa näkyykin noi Jopin buutsit, jotka ovat siis Meindlin Vakuum GTX. Itse päädyin Hanwageihin tutuilta ja tuntemattomiltakin saatujen vinkkien perusteella. 

Gudenushöhle.

Luola oli sisältä iso ja tilava. Informaatiotakin luolan synnystä oli tarjolla, mutta jälleen kerran Kuningas Kielimuuri osoitti mahtavan voimansa. Arveltiin luolan on oltava ainakin tsiljoona vuotta vanha ja osittain veden ja jään muokkaama ihmiskäsien lisäksi. Sen verran sileääkin pintaa oli luolan alaosissa. 
Luolan jälkeen katsottiin kartasta omasta mielestämme sopivan pituinen reitti. Vieressä olevalle Teufelsrastille (640m) olisi päässyt nousemaan noin tunnissa, mutta kartan mukaan reitti oli huonosti merkattu. Päädyttiin kiertämään kyseinen kukkula. 


Matkan varrella skutsista tuli vastaan ilmeisesti jonkin näköinen autioitunut pumppaamo. Käytiin tuolla pihallakin tarkastelemassa lähempää. Pihalta lähti merkattu polku läheiseen Nöhagenin kylään. Pysyttiin kuitenkin omalle reitillämme. 

Tehtiin Jopin kanssa taas klassinen virhe reitin valinassa; unohdittiin katsoa tarkemmin korkeuseroja reitillä ja tämänpä vuoksi loppureissu olikin pelkkää hidasta nousua. Hitautta lisäsi etenkin se, että reitti, jota kuljimme sijaitsi kukkulan varjoisalla puolella, joten lunta ja jäätä oli kasautunut reilusti reitille. Ihan kun luistinrataa olisi yrittänyt ylämäkeen. Toinen pikkujuttu tuli vastaan erään mutkan jälkeen, monen sadan metrin matkalle oli reitille kaatunut vanhoja kuusia. Taivasta kohti sojottavat juurakot ilmiantoivat, ettei tarkoituksella niitä siihen oltu kaadettu. Päätettiin kuitenkin pujotella isojen runkojen välistä yli ja ali, vaikka vasta taas jälkikäteen tajuttiin, että kuinkakohan fiksua sekin oli. Noh, joka kerta oppii jotain :-D Lopulta päästiin kukkulan laelle, vaikka oltiinkin kiertävinämme sitä. Maisemat olivat jokseenkin yllättävät.

Purkersdorfin Central Highway.

Pelkkää peltoa! Olo oli kun ois Emmerdaleen tullut. Ajatus siitä, että miten niin korkealla voi näkyä vain pelkkää peltoa silmänkantamattomiin on huikea! Näet siis vain kaikkien niiden muiden vieressä olevien kukkuloiden huiput ja jos ei sitä tiedostaisi, ei ikinä tajuaisi, että muutama sata metriä alempana on kaupunki ja Tonava. Purkersdorfin keskusta oli varsin elävä; 10 talon ryhmittymässä oli paikallinen sunnuntaikävely käynnissä, kun muutaman kanan ja parin kukon lauma ylitteli tietä. Kirjaimellisesti.

Eniveis, Purkersdorf ja alueen nähtävyydet päivähaikki-kohteena pisteytyivät seuraavasti:
Jopi: 7/10
Ida: 7/10
Mörkö: jaksoi kävellä.
Huomautukset: Arvostelu-asteikko 1-10. Sattumat poislukien reitin maasto helppokulkuista, osittain vanhaa metsäautotietä. 

Tänään ollaan vietelty sunnuntai pitkään aamulla sängyssä loikoillen ja joen rantaa pitkin kävellen. Suomesta pukkaa kuvamateriaalia rempasta, hyvältä näyttää! Jopi on mulle yhden huonon elokuvan velkaa, ja tänään aion lunastaa sen takaisin :-)

Nyt meni blogineitsyys!

Morjens!
Tässä sitä kirjoitellaan ekaa blogipostausta. Pari viime päivää on mennyt onkoilessa eessuntaas, lähteäkkö tähän pulkkaan vai ei. Kokeillaan nyt kuitenkin!
Tämän blogin idea ja tarkoitus on toimia ensisijaisesti kuulumisten vaihdon kanavana meidän perheenjäsenille, ystäville ja tuttaville. Yritän kirjoittaa tätä kuitenkin niin, että jos joku ulkopuolinenkin eksyy näitä tekstejä lukemaan, hänellekin saattaisi olla meidän kokemuksista jotain hyötyä :-) 

Puolivitsejä (ja ehkä vähän kokonaisiakin) blogin kirjoituksesta on meidän perheessä heitelty jo pidemmän aikaa. Viime kesinä Tirmon terassilla on haudottu useina hiipuvina iltoina tuhansia ja aina vaan tuhansia euroja tuottavan blogin konseptia useammankin Fresitan ja bissen äärellä. Meikäläinen on nuorempana kirjoitellut jos minkäkinlaista. Enimmäkseen jotain esi-blogin tapaista, mitä tuolloinen LiveJournal-palvelu aikoinaan tarjosi. AMK-opintojen myötä luku- ja kirjoitusinto hiipui, häviten lopulta kokonaan. Monen vuoden ajan välttelin kaikkea vapaaehtoisesti luettavaa ja kirjoitettavaa. Lyhyestä virsi kaunis; viime aikoina kuitenkin on alkanut tuntumaan, ettei Instagramin kuvateksti-osio enää riitä.


Vogelbergin valloitus, helmikuu 2015.

Kuten blogin otsikkokin vihjaa, meillä on tänä vuonna paljon juttuja edessä, osa jo takanakin. Tämän vuoden eka proggis oli rahdata mut ja Mörkö tänne Itävaltaan, missä Jopi on oleskellut jo viime vuoden syyskuusta alkaen. Viime vuoden viidenneksi viimeisenä päivänä startattiin KIA kohti Länsisatamaa, josta lautalla Tallinnaan. Sieltä matka jatkui Baltian maiden, Puolan ja Tsekin läpi Itävaltaan. Tuosta reissusta ajattelin laittaa myöhemmin oman postauksen, sisältäen pari vinkkiä Via Balticalla ajamiseen ja kartan lukemiseen :-)

Muita tämän vuoden kohokohtia tulevat varmasti olemaan meidän tuleva koti Suomessa ja siihen liittyvä etä-remontti, pääsiäisloman laskureissu Sloveniaan, road trip-kesäloma, paluumuutto Suomeen, Jopin missio löytää harjoittelupaikka syksyksi, mun opparin kasaus pitkin vuotta sekä valmistuminen vuoden loppuun mennessä. Lisäksi on tarkoitus repiä kaikki ilo irti Itävallasta nähtävyyksineen ja tekemisineen. Näistä kaikista varmasti laitellaan sitten tekstiä ja kuvia tänne blogiin tulemaan.