Gudenushöhle ja Purkersdorf

Eilen lauantaina lähdettiin iltapäivästä ajelemaan kohti pienen pientä Purkersdorfin kylää, joka sijaitsee ylhäällä kukkuloilla. Jopi oli ollut siellä aiemmin viikolla kiipeilemässä ja löytänyt luolia, jotka sitten yhdessä päätettiin käydä tsekkaamassa. Matka kotoa kesti noin 40 minuuttia ja kilometrejäkin kertyi saman verran yhdensuuntaisesti. Maisemat ajellessa olivat kohdallaan, kun välillä avautui alhaalla Wachaun laakso ja Tonava, kuitenkin useita satoja metrejä alempana. Kuvia ei tietenkään tajuttu ottaa. 

Gudenushöhle-luola sijaitsee linnan, Burg Hartensteinin, peruskalliossa pienessä laaksossa Purkersdorfissa. Saatiin auto jätettyä hyville paikoille tien sivuun ja käveltiin ensiksi katsomaan linnaa. Me ollaan käyty jo jos jonkinmoisilla linnoilla, uusilla, vanhoilla, sortuneilla, ehjillä, goottilaisilla, renesanssin aikaisilla ja mitä näitä nyt on. Enää ei ihan jaksa jokaisesta innostua, kun niitä tuntuu olevan täällä ihan joka nurkalla. Tätä pällisteltiin kuitenkin vain alhaalta päin, linnan hyvä kunto viittasi siihen että saattaa olla yksityiskäytössä, joten ei tohdittu mennä ylös pihalle.

Burg Hartenstein.

Luola löytyi hieman linnan takaa. Linna on rakennettu todella korkean ja jyrkästi nousevan kallioseinämän päälle. Alla virtasi joki, jonka reunustaa pitkin käveltiinkin pidemmän matkaa. Kummankin meidän saksan kielen taito on olematonta, mutta paikalla olleista infotauluista pääteltiin, että alueella esiintyy marmoria (josta Jopihan sitten innostui...). 

Kleine Krems-joki virtaa linnan alapuolella.

Käytiin muuten syksyllä ennen Jopin muuttoa ostamassa meille kummallekin uudet vaelluskengät ja nyt on pakko hehkuttaa, että parhaimmat kengät mitä oon ikinä ostanut! Kuvassa näkyykin noi Jopin buutsit, jotka ovat siis Meindlin Vakuum GTX. Itse päädyin Hanwageihin tutuilta ja tuntemattomiltakin saatujen vinkkien perusteella. 

Gudenushöhle.

Luola oli sisältä iso ja tilava. Informaatiotakin luolan synnystä oli tarjolla, mutta jälleen kerran Kuningas Kielimuuri osoitti mahtavan voimansa. Arveltiin luolan on oltava ainakin tsiljoona vuotta vanha ja osittain veden ja jään muokkaama ihmiskäsien lisäksi. Sen verran sileääkin pintaa oli luolan alaosissa. 

Luolan jälkeen katsottiin kartasta omasta mielestämme sopivan pituinen reitti. Vieressä olevalle Teufelsrastille (640m) olisi päässyt nousemaan noin tunnissa, mutta kartan mukaan reitti oli huonosti merkattu. Päädyttiin kiertämään kyseinen kukkula. 

Matkan varrella skutsista tuli vastaan ilmeisesti jonkin näköinen autioitunut pumppaamo. Käytiin tuolla pihallakin tarkastelemassa lähempää. Pihalta lähti merkattu polku läheiseen Nöhagenin kylään. Pysyttiin kuitenkin omalle reitillämme. 

Tehtiin Jopin kanssa taas klassinen virhe reitin valinassa; unohdittiin katsoa tarkemmin korkeuseroja reitillä ja tämänpä vuoksi loppureissu olikin pelkkää hidasta nousua. Hitautta lisäsi etenkin se, että reitti, jota kuljimme sijaitsi kukkulan varjoisalla puolella, joten lunta ja jäätä oli kasautunut reilusti reitille. Ihan kun luistinrataa olisi yrittänyt ylämäkeen. Toinen pikkujuttu tuli vastaan erään mutkan jälkeen, monen sadan metrin matkalle oli reitille kaatunut vanhoja kuusia. Taivasta kohti sojottavat juurakot ilmiantoivat, ettei tarkoituksella niitä siihen oltu kaadettu. Päätettiin kuitenkin pujotella isojen runkojen välistä yli ja ali, vaikka vasta taas jälkikäteen tajuttiin, että kuinkakohan fiksua sekin oli. Noh, joka kerta oppii jotain :-D Lopulta päästiin kukkulan laelle, vaikka oltiinkin kiertävinämme sitä. Maisemat olivat jokseenkin yllättävät.

Purkersdorfin Central Highway.

Pelkkää peltoa! Olo oli kun ois Emmerdaleen tullut. Ajatus siitä, että miten niin korkealla voi näkyä vain pelkkää peltoa silmänkantamattomiin on huikea! Näet siis vain kaikkien niiden muiden vieressä olevien kukkuloiden huiput ja jos ei sitä tiedostaisi, ei ikinä tajuaisi, että muutama sata metriä alempana on kaupunki ja Tonava. Purkersdorfin keskusta oli varsin elävä; 10 talon ryhmittymässä oli paikallinen sunnuntaikävely käynnissä, kun muutaman kanan ja parin kukon lauma ylitteli tietä. Kirjaimellisesti.

Eniveis, Purkersdorf ja alueen nähtävyydet päivähaikki-kohteena pisteytyivät seuraavasti:

Jopi: 7/10

Ida: 7/10

Mörkö: jaksoi kävellä.

Huomautukset: Arvostelu-asteikko 1-10. Sattumat poislukien reitin maasto helppokulkuista, osittain vanhaa metsäautotietä. 

Tänään ollaan vietelty sunnuntai pitkään aamulla sängyssä loikoillen ja joen rantaa pitkin kävellen. Suomesta pukkaa kuvamateriaalia rempasta, hyvältä näyttää! Jopi on mulle yhden huonon elokuvan velkaa, ja tänään aion lunastaa sen takaisin :-)