30.3.2015

Road Trip - TJ1

Terkut sateisesta Kremsistä! Viiikonloppu sujui vaihtelevissa sääolosuhteissa auringon ja sadepilvien taistellessa vallitsevasta säätilasta. Tänään maanantaina on kuitekin ollut pelkkää märkää ja ensi viikon säätiedote ei ole lupaillut kovasti muutoksia. Tähän ollaan tietenkin Jopin kanssa reagoitu selaamalla hullunlailla erilaisia säätiedotuksia ja -ennustuksia ympäri Eurooppaa. Tällä hetkellä meistä järkevällä ajoetäisyydellä oleva ja aurinkoinen kohde olisi Pohjois-Italia; Bolzano, Garda-järvi, Verona. Näitä oltiin mietitty meidän kesälomalle, mutta nyt tuntuu siltä, että ei haittaa vaikka otettaisiinkin varaslähto. Keksitään kesäksi sitten jotain muuta!

Meidän matkaseura saapuu tänään iltakoneella Helsingistä, ollaan varattu illallispöytä 2Stein-ravintolasta. Taktinen strategiamme on nauttia ensin ruokaa ja juomaa, jonka jälkeen lomalaisten hykerrellessä tyytyväisyydestä läväytetään säätiedotteet ja karttakirjat esiin! Näillä mennään. Huomenna nähdään, kuinka taktinen suunnitelmamme loppujen lopuksi oli; meillä kummallakaan ei kuulemma ole loman aikana rattiin asiaa, joten ei auta apparin paikalta nurista :-D Meikäläisen matkatoimisto ei kuitenkaan ole vielä luovuttanut. 


Viikonloppu on sujui odotuksessa. Mullekaikkihetinyt-ihmisenä etenkin sunnuntai teki tiukkaa ja nytkin tätä kirjoitellessa toivon että kello olisi jo muutaman tunnin enemmän, jotta voitaisiin jo lähteä kurvailemaan kentälle! Launtai-aamuna käytiin testaamassa Kunst Hallin edustalle avautunut kahvila Kunst.Spiel ja aamiaslista. Valinnanvaraa oli runsaasti.



Aamiainen oli 10+++ ! Herkullista ja raikasta. Jopillakin oli jotain syötävää, mutten voinut keskittyä siihen kun ihailin ja nautiskelin omasta annoksestani. Muutoin lauantai käytiin pyörähdyksellä Wienissä; Jopin koneesta hajosi osa taas. Käytiin viemässä mokoma matolaatikko jälleen huoltoon ja liikkeen ystävällinen kundi lupasi yrittää korjata vian maanantai-iltaan mennessä, jotta saisimme läppärin lomalle mukaan. Katsotaan saadaanko kone mukaan vai ei. Mitten ostoskeskuksessa käytiin etsimässä Jopille teknistä aluskerrastoa, mutta turhaan. Sen sijaan mulle sattui käteen yhtä sun toista, jotain vein jopa kassalle saakka. Nyt en edes muista mitä. Varmasti jotain superhyödyllistä ja tärkeää!

Sunnuntai oli siivouspäivä; käytiin pesettämässä auto, siivottiin se sisältä, kuurattiin kodin joka nurkka puhtaaksi, lakanoiden vaihtoa ja lomavaatteiden pesua. Taisin myllyttää sunnuntaina neljä koneellista tavaraa... Oi voi, sisäinen eko-ihmiseni voi huonosti.
Sunnuntain ilta oli mieletön. Olin Mörön kanssa lenkillä pitkinpoikin kaupunkia. Ilma oli niin kostea, mutta samaan aikaan lämmin. Toisella puolella kaupunkia oli kerääntynyt myrskypilviä, toisella puolella kirkasta, mutta hämärä oli jo saapunut. Näiden kahden kombinaatio oli niin mieletön, istuin hetken aikaa Stadtparkin puiston penkillä tammien alla ja tuijottelin ylöspäin. Taivas oli upean sininen. Joskus loppukesästä mökillä on iltamyöhään samanlaista. Podin hetkellistä koti-ikävää, tai pikemminkin mökki-ikävää. Viimeiset vuodet on pääsiäistä aina vietetty mökillä pilkkikilpailuiden merkeissä sukulaisten kanssa. Normaalisti en näin haikeilisi asian perään, mutta ensi vuoden mahdollinen mökittömyys saa asian toiselle tolalle. Mörkö ei tajunnut mun syvällisiä pohdintoja ja pysähdystä, vaan mielenosoituksellisesti tuhahdellen pyöri jaloissa. 



Koittelen laittaa reissun päältä jotain kuvia, mutta kirjoittelen varmasti pidemmät pätkät sitten, kun ollaan kotiuduttu reissusta. Huomenna lähtö, can't wait!

27.3.2015

Yhden leikin loppu on toisen alku

Nobody plays with me, everybody is busy, I'm going to look at worms! Long, short, tiny ones. Fat, slim, slimy ones. Izzy bizzy fuzzy wuzzy worms! 

Tätä on viimeiset päivät tullut töissä rallatettua yellow groupin lasten kanssa, koska tänään perjantaina oli Easter celebration. Niissä kemuissa metsästettiin munia puistosta ja jokainen group esitti oman tuotoksensa; meillä tietenkin tämä matolaulu. Pääsiäiseen valmistauduttiin munia maalaamalla, niitä tulikin yhteensä noin 110 kappaletta! Tänään oli myös mun viimeinen päiväni töissä harjoittelun merkeissä. Läksiäisjuhlissani, joita viettiin jo torstaina, sain upean kakun, joka tietenkin syötiin kaikkien kanssa. Lisäksi sain piirrustuksia ja tarinoita, sekä muilta teachereilta pienen lahjapussin. Olen niin otettu! Parhain asia, mitä harjoittelusta jäi käteen on KOKEMUS. Olen taas osaavampi ja valmiimpi uusiin haasteisiin. Lisäksi uudet ystävät ympäri maailmaa, niin täällä Itävallassa, kuin myös Filippiineillä, Irlannissa ja Sri Lankalla. Mun elämäni nakit nauravat aina vaan; en malta odottaa, että pääseen kyläilemään ja tapaamaan näitä ihania ihmisiä! 





Torstaina olin lasten kanssa Albertina-museosssa. Reissu oli valitettavasti vähän höhlä; oppaamme luuli jostain syystä lasten olevan pienempiä kuin he oikeasti olivat, joten teoksien esittely jäi taaperoiden tasolle, vaikka mukana olleet lapset olisivat kyenneet "teoreettisemmankin" tiedon käsitykseen. Itsellä jäi reissu hieman kaivelemaan, joten päätin, että menen sinne uudestaan paremmalla ajalla. Päivä, jolloin reissu tehtiin, oli hieman sateinen ja harmaa. Enempää kuvia ei retkestä valitettavasti ole, meikäläisellä oli kirjaimellisesti kädet täynnä. Kuvassa Albertina oikealla oleva rakennus.




Keskiviikkoa oli, noh... Se oli. Teimme ensin normaalin työpäivän, jonka jälkeen jäimme palaveriin klo. 15:30-17:30, jonka jälkeen alkoi vanhempainilta klo. 18:00, joka päättyi vasta iltakahdeksalta! Päästessäni kotiin Kremsiin, joskus hieman yhdeksän jälkeen, olin aivan rättipoikki. Silti tuo yksi ihana karvakasa saa aina vain hymyilemään omilla (pallo)hömpötyksillään.



Homman nimihän on nyt niin, että aloitin siis tänään virallisesti LOMAN. Kyllä, loman! Loman, jonka pituutta on vaikea mitata. Virallisesti olen sitoutunut töihin vasta heinäkuun loppupuolella, mutta epävirallisesti... Niin, eihän sitä koskaan tiedä! Lasketaanko lopputyön kirjoitusprosessi lomaksi, jos saa olla kotona? Tai siellä missä huvittaa? Lisäksi pari vanhempaa harjoittelupaikastani on ottanut yhteyttä, josko voisin antaa kieli- ja preschool-valmennusta heidän lapsilleen. Oh yes, luit oikein - täällä eskari otetaan tosissaan! Katsotaan, mitä tapahtuu tässä seuraavien kuukausien aikana, you never know. 

Mutta first things first; ensi viikolla pakataan kimpsumme ja kampsumme autoon, haetaan Vienna International Airportilta vähän matkaseuraa ja aloitetaan Extented Easter Road Trip, en malta odottaa! :-) Ollaan tehty jo vähän matkavalmisteluita, mutta niistä lisää myöhemmin viikonlopun aikana. 
Nyt on pakko päästä vähän haukkaamaan raitista happea ja keskittyä vain ja ainoastaan Downton Abbeyn elämään. 

24.3.2015

Todays outing at Donaupark

Työpäivä vietettiin tänään Donauparkissa. Lähdimme aamulla blue ja yellow groupin kanssa klo. 9:30 kävelemään puistoa kohti. Omassa ryhmässäni oli kaksi itävaltalaista lasta, yksi britti ja yksi japanilais-amerikkalainen. Kielikylpy oli taas taattu ja naurua riitti koko päiväksi. Pitkin päivää liikuimme puistossa ympäriinsä ja söimme picnic-lounaan. Palasimme päiväkodille vasta 14:30. Tällä kertaa meidän head teacher ei ollut mukana, joten meno ja huumorikin oli sitten vähän sen mukaista :-) Mittari näytti iltapäivästä +18 astetta ja kotona huomasin, että kasvot ovat kyllä saanut mukavasti väriä. Täyden kympin duunipäivä!

Viimeinen viikkoa harjoittelua tosiaan menossa. Huomenna lähden toivottavasti Albertina-museoon isojen lasten kanssa, peukut pystyyn! Torstaina vietetään kuulemma mun läksiäisiä (nyyhkytysvaara, nestuukit mukaan!) ja perjantaina metsästetään pääsiäismunia. Sen myötä lapset ja teacherit jää spring breakille. Meikäläinen myös, vähän pidemmälle, 4 kuukauden lomalle. Oijoi, mitäköhän siitäkin tulee?

 


23.3.2015

Kurkistus kesään ja linnabonus


Lauantai alkoi aamulla sängyssä loikoillen, josta pikkuhiljaa noustiin ylös ja aamiaisen jälkeen käveltiin kaupungille nauttimaan auringosta ja tuoreesta, vastajauhetusta kahvista.




Jotenkin vahingossa, hupsista vaan, osuttiin taas sen ihanan kaupan edustalle, jossa niitä söpöjä munia oli. Söppänöitä ne oli edelleen, mutta lompakko (ja Jopi) ei näyttänyt vihreää valoa. Juotiin sumpit Hagmannsin terassilla. Landstrassella liikkui paljon porukkaa ja oli rentouttavaa katsella ihmisvilinää. Kahvin jälkeen harhailtiin sivukujia pitkin kaupunginpuistoon. Sen laitamilta bongattiin upea vanha Vespa. 



Kotiin tullessa lämpötila oli noussut jo +17 lämpöasteeseen ja aurinko helotti täydeltä taivaalta. Ohjelmassa olisi ollut seuraavaksi tylsempääkin tylsempi ruokakauppareissu, mutta yhteistuumin päätettiin siirtää se myöhemmäksi. Jopi fiksaili fillarinsa renkaita, Mörkö viihdytti itseään armaalla pallollansa ja meikämimmi nautti vain tyhjänpanttina olemista. 



Luulen että nukahdin aurinkoon, koska havahduin jostain hyvin syvältä siihen, että vuokraemäntämme Waltraud oli saapunut paikalle. Hän kertoi tuoneensa kilpikonnat taas puutarhaan ja kertoi laittaneensa portin konnien aitaukseen eteen, jotta Mörkökin saa ulkoilla pihalla vapaana ja konnat säilyvät turvassa varmasti. Taustana tälle siis tarina siitä, kun viime kesänä etsimme asuntoa täältä Kremsistä ja Jopin sähköpostitellessa Waltraudin kanssa asunnon vuokrauksesta, hän kertoi, ettei lemmikit eivät ole ongelma, kunhan ne eivät syö kilpikonnia. Asiaa ei sen enempää viestissä avattu ja vastasimme vain koiramme olevan koulutettu ja ystävällinen. Jäimme kuitenkin ihmettelemään asiaa. Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Waltraudilla on kolme kilpparia, jotka keväästä syksyyn asustelevat ulkona puutarhassa ja talvet horrostavat kellarissa. Vanhin Waltraudin konnista on yli 70 vuotias, kaksi muut viiskymppisiä.

Kävin Waltraudin kanssa katsomassa otuksia ja kierreltiin puutarhassa. Waltraud näytti, missä kasvaa mitäkin yrttejä, saamme kuulemme käyttää niitä vapaasti. Olen huomannut kevään tulon myötä että olohuoneen ikkunan alla kasvava puska on rosmariinia, josta lähtee nyt jo huumaava tuoksu. Se kantautuu välillä sisään saakka ikkunoiden ollessa auki. 


Lauantaina oli Waltraudin kanssa tullut puheeksi myös laakson toisella puolella olevan luostarin (eli linnan, mikään niin pramea ja massiivinen rakennus ei voi olla luostari mun mittakaavallani) Stift Göttweigin pääsiäismarkkinat. Luostari (LINNA) näkyy meille kotiin, se seisoo Dunkelsteinerwaldin kukkuloilla ja näyttää kaukaa katsottuna kuin olisi Disney-piirretyistä. Sunnuntaiksi oli luvattu huonompaa säätä ja pohdittiin jo lauantai-iltana, että ehkä mentäisiin käymään siellä jos muutakaan ei keksitä. Olemme kuitenkin myös päättäneet ankarasta talouskurimuksesta myöhemmän yhteisen hyvän vuoksi. Lomaan saakka. Sitten saa bailata. Ja hömpötellä. Ja ihan vähän tuhlata. Ristiriidan vuoksi emme jääneet pohtimaan asiaa enempää.

Sunnuntaina aamulla oven takaa löytyi Waltraudin jättämä lappunen, joka ohjeisti lukemaan meiliä. Tuo ihana eläkeläisnainen oli meille naputellut viestin, jossa oli kaikki vinkit luostariin (LINNAAN) tutustumiseen. Meilistä selvisi, että luostarin (LINNAN) museoon ja galleriaan oli ilmainen sisäänpääsy markkinoiden vuoksi. Tämä sinetöi päätöksen; aamulenkin jälkeen ajeltiin kohti Stift Göttwigiä. Ajomatka kesti noin 15 minuuttia.



Koska sää ei todellakaan suosinut ja luostarin (LINNAN) pihalta avatuva upea maisema Wachaun laaksoon peittyi harmaaseen uutuun, ei ulkotiloissa ollut niin nähtävää. Kieltäydyn tässä kohtaa enempää kirjoittamasta itse Stift Göttweigistä reissukohteena, koska olen vakaasti päättänyt palata tuonne uudelleen parempana ajankohtana, jolloin säät ja fiilikset ovat kohdallaan. Luostari (LINNA) on todella käymisen arvoinen kohde jo 900 vuoden historiansa, mielettömien näköalojensa, upean ja suuren miljöönsä, mutta myös viininviljelyksen ja maistiaisten vuoksi. Parempia kuvaussäitä siis odotellen!




Luostarin (LINNAN) etuosassa oli esillä Julie Kreuzspieglin teoksia Wachaun alueelta. 
Ihasteltiin maalauksia ja myös upeasti restauroitua tilaa. Siirryimme tästä markkina-alueelle, joka oli huonon sään vuoksi siirretty sisätiloihin. Valitettavasti markkina-alueella oli kuvauskielto. Yhden kuvan onnistuin kuitenkin salaa räpsäisemään ja se julkaistava ihan vain jo kapinan nimissä :-D


Tarjolla oli käsitöitä ja pääsiäiskoristeita joka lähtöön, liha- ja kalatuotteista, kastanjapestosta ja -öljystä, saippuaa ja ihonhoitotuotteita, viinejä, liköörejä, you name it. 


Markkinoilta tarttui mukaan pari tuliasjuttua (oops!). Tämän jälkeen siirryttiin ulkotiloihin. Yllärinä meille tuli, että Wachaun laakso kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Asiasta kertova pytinki oli pystytetty oikeutetusti keskelle luostarin (LINNAN) pihaa. Kävimme myös tsekkaamassa nopeasti sisäpihalla olleen kirkon. 


Kirkosta siirryttiin luostarin (LINNAN) museoon, jonka katossa komeilee koko mestan ylpeyden aihe; Paul Trogerin kattofresko vuodelta 1739. Teos sijaitsee valtavassa isossa ja valoisassa portaikossa. Lukuisten peilien avulla maalausta voi ihastella useista kuvakulmista. 




Itse museo oli pienehkö, muutaman salin kokoinen ja ei sisällöltään niin meitä kiehtova, mutta jumankauta ne tilat! Liihottelin pitkin käytäviä kuvitellen olevani Downton Abbeyssä ja luulen että Jopi sai tarpeeksi mun horinoista kun hän kävi saleja läpi ihan omaan tahtiinsa. Museossa oli melko vähän porukkaa, joten rauhassa sai kiertää ja tutustua kohteisiin. Luonnollisesti siellä oli kuvauskielto, jota luonnollisesti uhmasin. Salaa. Vähän. Pikkasen. 




Lopuksi käytiin vielä luostarin (LINNAN) ravintolassa kahvilla, olisi olleet upeat maisemat jos olisi nähnyt jotain. Niin kuin jo aikasemmin totesin, revanssin aika koittaa myöhemmin!

20.3.2015

Sweet Sweet Friday

Ihana perjantai toi taas mukanaan viikonlopun! 




Eilen mulle sattui töissä jotain, en siis tiedä mitä, mutta noin tuntia ennen työajan päättymistä alkoi rannetta jomottamaan ja kiertoliike aiheutti irvistystä. Ilta meni hankalasti kotona tuskaillen ja yö se vasta ärsyttävä olikin. Uneksin siitä, että koko käden olisi voinut irroittaa ja laittaa vaikka naulakkoon yöksi. Aamulla reippaana likkana ennen töihin lähtöä kaivoin auton takakontin ea-laukusta sideharson ja näppärästi tein pienen tukipaketin. Ei oo turhaan partiossa käyty!

Duunit sujui välillä tuskastellen, mutta onnekseni tänään askartelin red groupilaisten, eli isojen lasten kanssa pääsiäismunia ja ne piti musta niin hyvää huolta :-) Sain paljon lohdutushaleja ja -kampauksia. Kyllä, lohdutuskampauksia. Niiden vaikutusta ei suvaitse epäillä! Lounaalla ihana työkaveri toi ison mukin kahvia ja oli muutenkin jotenkin letkeä tunnelma päivän mittaan. Aamupäivästä juhlimme morning circlen aikaan huomista Bahá'í New Yearia lauluilla ja itsetehdyillä kekseillä. Päivän puheita siivitti tietenkin auringonpimennys, joita muksut kävivät katsomassa parin muun teacherin kanssa vuorollaan asianmukaisilla suojavarusteilla. Oma jengini, eli pienet blue gropilaiset seurasivat tapahtumaa ikkunan alle asetetun peilin avulla, joka heijasti kattoon auringon valopilkkuna, josta sitten itse h-hetken aikana näkyi vain valokehä. 

Kotiin ajelin Spotifyta luukuttaen ja auringon helottaessa. Käsi oli jo aika turpeessa kun pääsin himaan, päätin ottaa sideharson pois (vapauttaen itseni tietenkin samalla tiskivuorosta ja kaikesta muustakin rannetta rasittavasta). Nyt näin myöhemmin totesin, että ihan hyvä juttu; ranne on parempi kuin vuorokausi sitten.




Jopilla oli iltaluento, joten päätin lähteä kaupungille ihan itsekseni (lue: itsekseni Mörön kanssa) hömpöttelemään. 








Saatoin Jopin kampukselle ja kävelin siitä alas parisataa metriä pääkadulle, jossa mukavan keväisesti ihmiset jo nautiskelivat terassilla skumppaa ja viinejä. Mullakin tuli jano. Käväisin Bipassa ostamassa vähän täydennysjuttuja nesessääriin. Kassalla oli mitä ihanin myyjä, tajusi hyvin nopeasti, ettei meikäläinen ollut kärryillä ollenkaan kun ostosumman jälkeen hän alkoi höpisemään muita juttuja. Hän kysyi, että opiskelenko Kremsissä (täällä se on aina ensimmäinen kysymys jos ei puhu saksaa) ja mistä tuo ihana koira on (eli puhuuko se saksaa). Se on jotenkin aina niin ilahduttavaa, kun täällä koiran voi ottaa miltei joka paikkaan mukaan, eikä kukaan koskaan edes kahta kertaa ihmetellen. Mahtavaa on myös se, että täällä ei haittaa, vaikka jumiuttaa koko kaupan yhden ainoan kassan jutustellessaan myyjän kanssa kaikenlaista - takanani jonossa seissyt nainen liittyi keskusteluun ja lopulta höpisimmekin melkein kymmenisen minuuttia Kremsistä ja matkustelusta lemmikkien kanssa. Poistuin liikkeestä supasuuren hymyn kanssa.

Mulla oli edelleen jano. Viinijano. Päätin käpsytellä päätietä pitkin toisen kerran tällä viikolla Ulrichin terassille. Siellä on ulkona lämppärit ja wifi. 




Matkalla Ultsille vastaan tuli mitä söpöimpiä pääsiäismunia, ei todellakaan siis kyllä niin upeita, mitä itse aiemmin vääntelin akryyli- ja kultamaaleilla tyhjäksi puhallettuihin kananmuniin tikun nokassa :-D




Sain pöydän juuri passelisti lämpölampun alta ja Möröllekin oli tilaa pötkötellä. Tilasin viinin ja pystytin mun take away officen. Hoitelin pari oppariin liittyvää meiliä ja sitten oli mainio tilaisuus upota matkablogien maailmaan (seriously - haluun joka paikkaan nyt heti, mieluiten pitäisi olla jo ja kaikissa tietty samaan aikaan). Ja juu, noi Applen näppikset tulee nykyään tuollaisina aalto-muotoiltuna, allekirjoittaneen holtittomalla käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa...

Viihdyin tuossa lähes pari tuntia, kunnes Mörkö nosti pään pois mun nilkalta ja vilu alkoi hiipimään jaloista ylöspäin. Lompsittiin kotia ja nyt rannetta varoen näpyttelen tätä. Viikonlopuksi on (ylläriylläri) luvattu hyvää säätä, joten anything goes! 
-Ida



19.3.2015

Travel Thursday - Road trip lähestyy!

Kovasti odottamamme pääsiäisloma ja road trip lähestyy! Työpäivät on laskettavissa kahden käden sormilla ja fiilis tästä flunssasta huolimatta on sen mukainen. Ipadin muistiossa on roikkunut jo pitkään Euroopan toivokohteiden lisäksi myös Itävallan must see-lista. Tuli muuten mieleen että pitääkin kirjoitella noista Euroopan kohteista oma postaus - kohtahan mulla ei oo muutakun aikaa haaveilla (... opparin lomassa).

Tämä lista on vielä hyvin vapaamuotoinen ja varmasti muuttuu vielä. Eikä mulla ole mitään takeita, että tullaanko edes käymään näissä kaikissa paikoissa. Mutta kun suunnittelu on niin kivaa! Edellisen virkkeen kirjoittaessa kuulin jo mun äidin nauravan kun se lukee tätä; pientä yliorganisointia kuulemma välillä havaittavissa meikäläisen toimissa. Enihau, nää ei ole missään suosikkijärjestyksessä, koska tahdon nähdä kaiken (tietenkin). 


1. Hallstatt: Koska kaikki mahdolliset kuvat paikasta on vaan VAU.


2. Zell am See: Alueella on niin paljon tehtävää ja lukemani mukaan mielettömiä patikointireittejä. Veljeni oli täällä viime vuoden puolella kamujensa kanssa laskemassa Kaprunilla ja suositteli paikkaa myös.


3. Dachstein: Bongasin tämän Pohjoisiin kalkki-Alppeihin kuuluvan, 8 eri jäätikköä sisältävän mestan netin syövereistä ja nyt on pakko päästä, tuo 81 metriä pitkä Suspension Bridge ja 14 askelmaa "tyhjän päällä" houkuttaa! 


4. Grüner See: Tämä siis ei ole oikeasti järvi, vaan puisto, joka aina keväisin peittyy vuorilta virtaavan sulamisveden alle. Tällöin puiston voi nähdä kirkkaan veden alla, jopa 12 metrin syvyydessä. Luulenpa, että tämä kohde säästellään pidemmälle keväälle tai alkukesälle, sillä puisto on kuulemma parhaimmillaan toukokuun puolivälistä kesäkuulle. Tämä kuitenkin ansaitsi paikkansa tällä listalla, jos vaikka satuttaisiin jo nyt olemaan holleilla.


5. Hochosterwitzin linna: mesta sijaitsee jättimäisen kiven päällä (alt. 664)! Linnasta näkymät jopa 30 kilometrin päähän ja pääkallopaikalle noustaan kaikenkaikkiaan 14 portin läpi. 


6. Wörthersee: patikointimaastot on tän mestan juttu! Alueella sijaitsee myös upeat golf-kentät, jotka osaa meidän reissuporukasta saattaa houkuttaa. 


7. Eisriesenwelt: maailman suurin jääluola, jossa voi vierailla. Paikka on myös listattu monesti once in a lifetime-listoille sekä ainutlaatuisiin luonto-nähtyvyyksiin.


8. Großglockner: varmasti yksi Itävallan päänähtävyyksistä. Kuuluisa alppitie ei vielä lomamme aikaan ole auki, mutta Hohe Tauernin kansallispuistossa varmasti riittää nähtävää. Ehkäpä sitten kesävieraiden kanssa suunnataan serpenttiiniteille.

Kuvat ovat meikäläisen Pinterestin Travel Europe-kansiosta. Tämä kirjoitus on osa Instagramin Travel Thursday-kampanjaa, josta vastaavat Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca

Nyt siis kaikki reissu-Raijat ja -Raimot laittakaahan viestiä ja kommentteja, mitä uupuu ja mikä kannattaa, mikä ei. Internetin ihmeellisessä maailmassa kun pyörii, niin tuntuu, että aikalailla samoja kaikki artikkelit täynnä. Joten pliis siis, ihan kaikki vinkit käy; hyvät safkat, mielettömät terassit, parhaat aamukahvit, upeimmat maisematiet, hurmaavimmat majoitukset - anything!  
-Ida

17.3.2015

Tiistai toivoa täynnä

Tai niin mä ainakin toivon... Jopin läppäristä hajosi tuuletin viime viikolla ja se on nyt huollossa. Oon kirjoittanut lomatoivepostauksen, jossa on hieman kuvia, ihan säädyllisen kokoisia. Tämä Bloggerin mobiiliversio syö jatkuvasti kuvat tallennuksen jälkeen jonnekkin taivaan tuuliin ja meikämimmi repii peliverkkareita. Joten saatte odotella sitä niin kauan, että saadaan se matolaatikko takaisin huollosta. Olen pitkään pärjäillyt jo pelkän padin ja puhelimen voimin, mutta tänään kun oltiin terdellä, ensimmäistä kertaa katselin hieman kateellisena, kun naapuripöydässä kaverilla niin näppärästi Air oli siinä mukana. Haaveita haaveita...




Enivei, tällä viikolla ilma on ollut jo todella lämmintä, siis oikeasti. Kellonajasta riippumatta. Autossa saa säätää jo viileää ilmaa ajellessa aurinkoisella säällä. Tänään käväistiin mun duunin jälkeen kävelyllä ja keskustassa Ulrichissa kaakaolla. Huomenna töissä lähdetään muksujen kanssa katsomaan zimbabwelaista teatteriesitystä, kiva päästä taas vähän pois peruskuviosta :)

15.3.2015

Sataa sataa ropisee!

Kateellisena olen katsellut somesta viikonlopun ajan aurinkoisia ja keväisiä kuvia Suomesta... Täällä nimittäin viime päivät ovat olleet pilvisiä, sateisia ja viileitä. Toisaalta linnut laulaa ja ilma on raikas. Kevät on tulossa, mutta odottavan aika on niiiiiiiiin pitkä. Ensi viikoksi on onneksi luvattu lämmintä ja valoa.


Torstaina ajellessani töistä kotiin suunnittelin ottavani pikapäikkärit ja sitten illalla houkuttelevani Jopin ottamaan yhdet johonkin Heurigeniin - ne ovat taas avoinna. Kotona odotteli kuitenkin erittäin häpeissään oleva koira ja muutama lammikko oksennusta.
Mörkö oli jo edellisenäkin yönä oksentanut, mutta se ei ole poikkeavaa kun se on tuppaa joskus lenkeillä syömään keppejä. Lähdin viemää koiraa ulos. Kävellessämme se oli jotenkin vaisu ja loppumatkasta puklaili lisää. Tulimme takaisin kotiin. Mörkö pötkötteli eteisessä naama nurkkaan päin, selkeästi nolona, vaikkei tietenkään mitään syytä ollut. Mutta yritäppä sitä sille selittää. Päätin, että katsellaan tilannetta. Tämä päätös kesti noin 15 minuuttia (olenhan pitkäpinnainen ja johdonmukainen ihminen :-D) jonka jälkeen jo googlettelin paikallisten eläinlääkäreiden numeroita. Tavoitin yhden englantia puhuvan, mutta hän ei ollut enää töissä ja neuvoi soittamaan kollegalleen Dr. Kastnerille. Sain kyseiseltä miekkoselta ajan melko nopeasti ja lähdimmekin melkein samantien. Dr. Kastnerilla ja minulla oli (ylläri ylläri) kielimuuri, tyyppi vain nyökytteli selostaessani tapahtumia. Sen jälkeen hän tuikkasi pari ampullia kamaa Mörön niskaan sen kummempia kyselemättä ja neuvoi palaamaan seuraavana päivänä takaisin. Ruokaa ei saanut antaa, mutta teetä kyllä (of course!). Illan ja yön potilas vietti istukellen ja nurkissa lymyillen, välillä kävi häpeillen toisessa huoneessa katselemassa paikkoja, joihin oli oksentanut. Yöllä oksensi kerran lisää. Jopilla oli onneksi perjantai vapaata, joten ei tarvinnut jättää Mörköä yksin. Aamulla taas autossa istuessani päätin soittaa Suomeen Mörön vakkarieläinlääkäriasemalle kyselläksäni vähän hoitovinkkejä, kerta nykyisen lääkärin kanssa hieman vaivasi tämä kieliprobleema. Eläinlääkäri soittikin pian takaisin jättämääni soittopyyntöön. Rupateltiin kymmenisen minuuttia ja hän antoi pari neuvoa. Aivan paras palvelu kyseissä lafkassa! Iltapäivällä takaisin kotiin tullessani koiran vointi oli kohentunut jo huomattavasti. Käytiin kuitenkin vielä Dr. Kastnerin luona tarkastuksessa. Sen verran tyyppi oli ilmeisesti sanakirjaa lueskellut, että sain jatkohoito-ohjeista selvää. Viikonloppu lepoa - omistajalle myös. Koiraa hössöttäessäni ei ilmeisesti ollut tuota omaa olotilaa niin paljon mietittyä ja loppuilta sujuikin näppärästi peiton alla nenäliinapaketin kanssa. 




Lauantaina koira oli jo paremmassa kunnossa kuin minä. Jopin ollessa jossain pyöräilymatka-meetingissä käytiin Mörön kanssa kampuksella karppeja katsomassa. Se on niin outoa, että täällä nuo fisut vaan elelee lammessa, ilman mitään lämmityksiä ja muuta. Niitä on myös tosi paljon, useammassa potikossa ympäri yliopistoa. Meikäläisellä oli pää niin täynnä räkää, hedari ja hartiat jumissa, että käppäilinkin vielä vähän pidemmän matkaa Steinin puolelle. Oli pakko saada vielä lisää raitista ilmaa. Kyllästyttää tämä jatkuva sairastelu, tämän jälkeen vuoden sairaskiintiö saa luvan olla täynnä.







Lauantai-illan aikana jäin koukkuun Downton Abbey-sarjaan! Juuri sopiva meikämimmille; ei mitään oikeesti kamalaa ja joka jakso päättyy suurimmaksi osaksi hyvin. Lisäksi yksi lempparinäyttelijöistäni Maggie Smith vetää sarjassa mielettömän hyvin rooliaan. Täällä Itävallan Netflixissä kyseinen sarja on myös saatavilla Jopin kommenttiraidalla, välillä tulee jopa parin minuutin monologeja ja erilaisia ennustuksia sarjan käänteistä. En osaa vielä kytkeä sitä pois...





Tänään sunnuntaina käytiin kävelyllä ja Cafe Wachaussa ihmisten ilmoilla, ettei mee ihan kotona nyhjäämiseksi. Oikeesti ei ehkä olisi kannattanut, mutta sunnuntai on mun lempparipäivä ja rakastan silloin kahvilassa notkumista, juomien hörppimistä, satunnaista kortinpeluuta, lehtien selailua ja kaikkea sitä rentoilun määrää. Sitä fiilistä. Täällä ihmiset tervehtivät rennosti kaikkia kahvilassa olevia sinne saapuessaan ja sieltä poistuessaan, siitäkin mä tykkään! 

Ensi viikko on toiseksi viimeinen viikko ennen lomaa ja ajattelinkin pistää tänne lomatoivelistan paikoista, joissa haluan käydä pääsiäisen road tripillämme. Lisäksi olen saanut kyselyitä rempan sujumisesta, kirjoitan siitäkin pian erikseen. Toivottavasti kuvien kera :-) Nyt vielä tää ilta peiton alla parannellen, huomenna tulee työt, aurinko ja toivottavasti parempi fiilis!