Vogelberg

Tonava Dürnsteinista länteen katsottuna.

Rossatzin kylä vastarannalla.

Ylläolevat kuvat on meikäläisten reissusta Vogelbergille, joka sijaitsee Dürnsteinin historiallisessa, noin 800 hengen pikkukaupungissa Wachaun laaksossa. Kyseinen paikka on ihan tässä kotinurkilla; ajomatka vain 15 minuuttia. Kaupungissa on hyvin viehättävä pieni keskusta ja linna, joka nykyisin toimii hotellina. Kaupungin päällä on Burgruine Dürnstein, eli linnan rauniot. Aikaisimmat maininnat linnasta ovat jo vuodelta 1192, jolloin Rikhard Leijonamielikin hääräsi siellä jotain. Ruotsalaisten kuitenkin tultua mestoille joskus 1600-luvun puolessa välissä linna melkein tuhoutui, eikä sen jälkeen ole palannut loistoonsa. Rauniot ovat kuitekin upeat, ne nousevat kukkulan harjannetta isoja kivipaaseja pitkin. 

Helmikuun alkupuolella käväistiin yksi sunnuntai noissa maisemissa viettämässä. Päätetttiin, ettei tällä kertaa seikkailla linnan maisemissa, vaan lähdimme kävelemään reittiä hieman kaupungin ulkopuolelta, tarkoituksena oli nousta ylös kukkulan harjanteille, kiertää kaupunki ylhäällä ja tulla sen toiselta puolelta alas, linnan raunioita sivuten. Alkuun nousu oli melkoista siksakkia vain, kun polku kiemurteli jyrkästi kukkulaa ylöspäin, hiki tuli nopeasti. 

Mörkö paineli suurimman osan matkasta vapaana, vaikka välillä meillä kyllä sydän hyppäsi kurkuun sen taiteillessa aika kiperissäkin paikoissa kaiken maailman juttujensa perässä. Muutamissa paikoin otettiin Mörkö kiinni, kun polku kapeni ja alla oli pudotusta.

Kuvassa osa reitistä, ylös nousutamme kiersimme siis vasemmalla näkyvän kukkulan laelle, sieltä laakson vastapuolella näkyvälle harjanteelle, josta laskeuduimme alas.

Reitin kääntöpaikka kuvassa oikealla yläreunassa harjanteella. 

Sää todellakin helli meitä tuona päivänä, pelkkää paistetta koko reissumme ajan. Maisemat tuolla Dürnsteinin nurkilla ovat kohdallaan, aivan mielettömiä ja henkeäsalpaavia. Meikämimmin suurin ärsytyksen aihe oli ja on edelleenkin tuo Iphonen kameran riittämättämyys; tuonakin päivänä valoa oli niin paljon, että suurin osa reissun kuvista ovat melko puhki. 

Evästaukoa vietettiin mitä parhaimmissa maisemissa. Reppuun oli tällä kertaa pakattu kuumaa kaakaota, omppuja ja suolakeksejä. 

Alas laskeutuminen sujui hyvin, mielessäni kiittelin jälleen vaelluskenkiä kun loppumatka oli aikamoista kivikkoa ja nilkat olisi kyllä ilman tukea pyörineet huolella. Hiukka säälien katsoin heitä, ketkä tulivat vastaan ja jalassaan vain tennarit (Pohorje 2013 nevöfoget). Linnan raunioiden tasolle päästyämme loppumatka alas oli portaita. Jopi loikki niitä alas kuin mikäkin gaselli, kun meikäläinen jo Sri Lankasta tuttuun tyylini tulin kurvaillen, ei taaskaan toi portaan korkeus ollut oikein mitoitettu keskimittaisille :-D 

Lopputulemana oltiin reissuun todella tyytyväisiä ja päätettiin, että tänne tullaan uudestaan. Paikka on lähellä ja maisemat kaiken sen kapuamisen arvoisia! Asteikolla 1-10 pisteet kohteelle jakautuivat seuraavasti:

Jopi: 8/10

Ida: 8+/10

Mörkö: elossa. 

Täällä jatkuu sunnuntai-illan vietto uuden House of Cards-kauden merkeissä; mä oon niin liekeissä tästä(kin)!