Onni ei valitettavasti ollut matkassamme alkureissusta. Kremsistä lähdimme liikkeelle suunnaten auton nokan kohti Linzin kaupunkia. Näin pystyimme ajamaan myös Wachaun laakson läpi Tonavan vartta pitkin. Maisemat olivatkin upeita ja joessa liikkuvat hinurit ja tönärit lastiensa kanssa. Huono-onnisuutta matkassa oli koko Itävaltaa koetteleva myrskyisä sää, joka ilmene meille vasta Linzin ohitettuamme. Alkumatkasta sää oli kaunis ja Linziä lähemmäs päästessä Tonavaa reunustavat kukkulat muuttuivat korkeammiksi ja korkeammiksi. Ohitettuamme Linzin ja lähestyessämme Salzburgia myrsky alkoi antamaan itsestään merkkejä. KIA ei ole kooltaan kovin hääppöinen ja voimakkaan tuulen tunsi ratissa. Puut kumarsivat puhurissa matalalle ja jouduimme jopa pysähtymään maantielle, kun edellämme ajaneeseen autoon tuuli heitti isoja oksan rankoja ja risukkoa. Salzburgin lähistöllä pysähdyimme ostoskeskukseen hankkimaan meikäläiselle MediaMarktista kameraan muistikortin.
Selasimme koko automatkan kuumeisesti säätiedoituksia ja näytti siltä, että koko Salzkammergutin alueelle ei ollut seuraaviksi päiviksi luvattu kovin mukavaa säätä. Eisenriesenwelt oli suljettu, kuten myös Dachsteinin näköalatasanteet ja sillat. Näin myös Itävallan korkeimman vuoren Großglocknerin vuoristotie. Saapuessamme Bad Ischlin kylään, menimme syömään. Ympärillä olevista vuorista ja komeista maisemista ei ollut tietoakaan seistessä alhaalla pikkukaupungissa; sumu peitti kaiken.
Ravintolassa päätimme tehdä todellisen tilanne-check outin; mitä tehdään ja minne mennään. Säätiedoitteet kertoivat kelin jatkuvan samanlaisena seuraavan viikon ajan, joskin tuulen oli määrä laantua. Ravintolan tarjoilija kertoi lähellä olevien laskettelupaikkojen olevan kokonaan suljettu, osittain siksi, että laskukausi oli jo ohi ja osittain myrskyn vuoksi. Tulimme tulokseen, että seuraavana päivänä auton nokka kääntyisi kohti etelää; Pohjois-Italia näytti säiden kannalta jo paljon paremmalta. Sovimme kuitekin nauttivamme illan Bad Ischlissä.
Hotelli löytyi pienellä hakemisella. Saatuamme kamppeemme autosta lähdimme Jopin kanssa käyttämään Mörköä ulkona.
Fiilis oli kuvanmukainen; edes sitä pikkuriikkistä osaa kaupungista, minkä siinä sumussa olisi voinut nähdä, jäi näkymättömäksi sateen roiskiessa kasvoille ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäikin omien tossujen tuijottaminen.
Meidän ulkoillessa kukkulalla matkaseuramme oli tehnyt iltasuunnitelmia ja päätettiinkin suunnistaa kohti kylpylää! EuroThermen Spa sijaitsi aivan kaupungin keskustassa, rautatieasemaa vastapäätä. Hyisevä sää oli tunkeutunut jo nahan alla ja pystyin haaveilemaan vain saunasta. En ole ennen ollut kylpylässä Euroopassa. Tai en oikeastaan missään muaalla kuin Suomessa. Siis sellaisessa varsinaisessa spassa. Eurooppalainen kylpyläkulttuuri pääsikin siis yllättämään ainakin meikäläisen aivan ensihetkillä. Kassalta saaduilla rannekkeilla toimi pukukaappi ja niillä pääsi myös liikkumaan ympäri kylpylää sekä maksamaan allasbaarissa.
Unisex-pukuhuone ei ollut vielä mitään; niitähän on Suomenkin kylpylöissä. Kävin vaihtamassa uima-asun pienessä privaattikopissa päälle ja sitten koko porukalla portaita alas spa-kerrokseen. Kävelimme porteista sisään ja kaikki, kukaan sen kummempia katsomatta, piippasi rannekkeensa portin sähköisessä lukijassa. Hyvin nopeasti porteista sisään päästyämme totesimme olevamme jossain muualla, kuin itse allasosastolla. Edessämme oli suihkuja, nude-allas ja isohko valikoima erilaisia saunoja. Kuten suomalaiseen ajatukseen kuuluu, pohdin koko ajan jännityksen sekaisin tuntein, että missä voin peseytyä ennen altaaseen menoa?! Vainko täällä? Ei ole erillistä naisten suihkua? Todellisuudessa, jos olisimme katsoneet yhtään tarkemmin, olisimme huomanneet näiden suihkujen olleen jo siellä yläkerrassa. Kun olin itse jäänyt hannaamaan nude-osaston ovelle, Jopi oli tyylillensä uskollisena painellut suihkun kautta kohti lauteita ja viittilöi siinä sivussa meikäläistä seuraamaan. Mutta minkäs sitä voi, luu meni kurkkuun ja kipitin äkkiä pois osastolta. Poistuessani alueelta huomasinkin heti K16-merkit ja nude area-kyltin. Aikuismaisesti kerättyä itseni (lue: hihitellen) nousin ylös portaita ja löysin erilliset suihkut. Niiden kautta kävin allasosastolle. Jopi tulikin sinne myöhemmin perässä.
Kylpylän altaat olivat kaikki suola-altaita. Veden suolapitoisuus oli 3%; se on uimahallin klooriveteen tottuneelle aluksi hieman outoa. Suolaisuuteen kuitenkin tottui nopeasti ja altaita olikin moneen eri lähtöön tarjolla. Yksi isompi allas, yksi iso pore-allas ja kaksi ulkoallasta. Nekään eivät olleet mitään pieniä. Ulkona satoi vettä ja olikin upea ja mielenhämmennystä aiheuttava kokemus uida kroppa 34-asteisen veden alla ja alas satava vesi osuen kasvoihin. Kirjaimellisesti se tuntui siltä, kuin joku olisi heitellyt teräviä tikkuja kasvoille! Kylpylän selvä ylpeyden aihe oli Lazy River, kylpylän pihalla mutkitteleva "joki", jonka varrelle on rakennettu erilaisia "asemia"; esimerkiksi suolalaatoilla vuorattu tunneli, jossa voi myös pysähtyä istuskelemaan, mukavempiin säihin selkeästi tarkoitetut vesi-aurinkotuolit sekä hieman latoa muistuttava rakennus, jonka läpi voi uida, mutta myös pysähtyä erilaisille "hieronta-asemille".
Pienen tsemppauskeskustelen (lue: asian äärimmäisen päivittelyn ja pään pudistelun) jälkeen lähdin Jopin kanssa takaisin nude-saunaosastolle. Se kun sitten ilmeisesti oli koko span ainoa mahdollisuus päästä saunaan. Pienen alkukangistelun jälkeen homma lähti kuitenkin käyntiin ja loppujen lopuksi näin jälkikäteen asia naurattaa jo kovasti. Toivon, pliis, älkää saako käsitystä, että jotenkin kammoksuisin tai pelkäisin alastomuutta. Olen ehkä hieman hitaasti uusille asioille lämpiävää sorttia, tai ainakin silloin kun ne tulevat täysin nurkan takaa - tässä tapauksessa kirjaimellisesti :-D Loppujen lopuksi se tilanne taisi olla niin, että meikämimmi siellä meni ja vaihtele saunoja sujuvasti ja Jopi lampsi perästä.
Vietimme iltaa melko myöhään kylpylässä, joka sulkeutui vasta puolen yön aikaan. Hotellille päästessä ja Mörön iltalenkin jälkeen olimme kumpikin jo rättiväsyneitä ja Jopi kuukahtikin melko nopeasti. Allekirjoittanut ei kuitenkaan voinut vielä antaa periksi ja kaivoin kameran esiin laukusta - oli ensimmäinen hetki koko reissun aikana, kun pystyin tutkailemaan sitä kunnolla ja pläräämään vempeleen sisältöä ja mahdollisuuksia.
Aamulla kello soi aikaisin ja meitsillä vielä aikaisemmin. Mörön kanssa paineltiin pihalle ennen aamiaista. Tosin Mörköä ei näistä kuvista päätellen olisi lähtö huvittanut yhtään... Eikä kyllä taluttajaakaan, kun kurkkasin parvekkeelta ulos.
Toisten nauttiessa makoisista aamu-unista raahauduin samalle kukkulalle kävelemään kuin edellisenäkin iltana. Yöllä kaupungin oli peittänyt lumisade, joka aamun myötä oli muuttunut jo lähes loskaksi.
Lenkin jälkeen menimme aamiaiselle ja sieltä hypättiin autoon. Matka kohti Italiaa taittui nopeasti ja alkuun maisemat eivät olleet kovinkaan lomafiilistä ylläpitävät. Allaoleva kuva napattu vauhdista takapenkiltä. Maisemat olivat jylhät, mutta niistä olisi varmasti saanut irti enemmän suotuisammissa sääolosuhteissa. Jopin kanssa tehtiin diili, että tänne palaamme vielä myöhemmin ennen lopullista kotiinpaluuta.
Italiaa kohden sää muuttui koko ajan paremmaksi ja aurinkoisemmaksi. Niistä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
The stage is yours!