ROAD TRIP - Forcella Rossa #nevöfoget

Toinen laskupäivä alkoi paikkailemalla vanhoja rakkoja ja valmistautumalla tuleviin sekä syömällä aamiainen hotellin pienessä breakfast roomissa. Silmäiltiin rinnekartasta Tofanan laskualuetta etukäteen ja päätettiin ensin nousta cable carilla  Ra Vallesiin (a. 2470m), josta sitten laskettaisiin iltapäivällä Pomedeksen (a. 2303m) puolelle. Easy peasy! Little did I know then... 

  Kartta lainattu täältä.

Cortinan ilmaisella Ski bussilla pääsi keskustan asemalta Tofanan laskettelualueen cable carin ala-asemalle (kuvassa vasemmalla). Nousu ylös oli huikea ja tällä kertaa meikäläinenkin uskalsi tuijotella kauemmin maisemia kuin monojen kärkiä. Laskimme aamupäivän Ra Vallesin alueen punaisia rinteitä ja niissä olikin mukavasti meininkiä - samoin kuin jo hissimiehillä asemillansa. Musat soi ja hauikset vilkkuivat t-paitojen hihansuista. Tälläpuolen laaksoa oli selkeästi enemmän after ski-meininki! Luulin, että edellisenä laskupäivänämme Falorian ja Cristallon puolella oli olleet hyvät lumet rinteissä, mutta Ra Valles veti näistä voiton kotiin.

Päivän edetessä huomasi myös pääsiäispyhien todella alkaneen; rinteissä porukka tuntui lisääntyvän, auringon lämmittävän enemmän ja hisseihinkin alkoi kiertyä jo ihan oikeita (mutta silti lyhyitä) jonoja. Aiemmin oli hissiin voinut laskea lähes suoraan. Cable carin yläaseman vieressä ollut rinneravintola tarjosi janoisille juomien lisäksi upeat maisemat!

Tämän jälkeen alkoi, ainakin meikäläiselle, päivän ja ehkä koko loman rankin osuus: black slope FORCELLA ROSSA. Kyseinen rinne on siis ainoa laskusiirtymä Pomedeksen puolelle, toinen vaihtoehto on ottaa cable car alas ja vaihtaa (lumiolosuhteista riippuen) keskiasemalla tai alhaalla. Meidän ollessa täällä ei keskiaseman siirtymä ollut enää laskettavissa.

Kuva täältä.

The Telegraph-lehti on kirjoittanut Forcella Rossasta näin:

"The excellent Forcella Rossa from Tofana to Pomedes only just deserves to be black; but it faces south, so timing can be crucial. It goes through a gap in the rocks, and opens up to give wonderful views of Cortina way down in the valley below."

Meikäläisen mitoituksella olisi vielä ansainnut superblackextradanger-maininnan, sen verran tätä likkaa vietiin ja sain pistää kaiken laskutaitoni peliin että selvisin alas pystyssä ja ehjänä. Tiedän, että kyseinen rinne ei tätä blogia lukiessa vaikuta niin kamalalta, mutta havannoillistaakseni enemmän tämän uskomattoman suoritukseni tapahtumapaikkaa googlettelin vähän kuvia mestasta.

 Kuvat täältä ja täältä.

Forcella Rossa siis vasemmalla. Mielestäni kuvat eivät vieläkään tuo oikeutetusti esiin kyseisen rinteen kaltevuutta ja jyrkkyyttä. Joka tapauksessa, pääsin alas asti vaikka moneen otteeseen taistelin ettei kokonaan meno mene syöksylaskuksi. Samaiselle reitille oli myös hakeutunut sellaisia laskijoita, joiden skillsit ja tyyli pääsivät oikeuksiinsa Rossan käänteissä. Oli kadehdittavaa seurata alppinistien tyylipuhdasta ja reipasta menoa alas asti. Valitettavasti paikalle oli myös eksynyt myös aloittelijoita, jotka eivät varmaankaan olleet seuranneet rinnemerkintöjä tai sitten se pahempi vaihtoehto, olivat yliarvoineet omat taitonsa. Päivä oli ehtinyt jo iltapäivän puolelle ja sen myös huomasi lumessa. Raskasta ja vetistä, osittain jo loskaa muistuttavaa höttöä kasaantui suksen päälle reilusti ja teki käännöksistä haastavampia.

Jos sydämeni ei olisi tykyttänyt niin paljoa ja silmät ahmineet jatkuvalla syötöllä eteentulevaa lunta huonojen laskureitin välttämiseksi, olisi ollut todella jylhät maisemat katsella yli Cortinan ja laakson toiselle puolelle Mietresiin ja Cristalloon. Selviydyin alas asti kuitenkin pystyssä ja ehjänä, niin ei ollut kaikkien rinteessä olleiden kohdalla. Rinteen kahden ensimmäisen osion jälkeen reidet ja pohkeet huusivat hunajaa ja loppumatkassa viimeiset metrit ennen hissiasemaa katselinkin tutisevia jalkojani hikisenä ja väsyneenä mutta ylpeänä. Tätä suoritusta tuuleteltiinkin sitten hissin yläaseman rinneravintolassa huolella ja tietenkin otettiin pari palauttavaa. Täytyypä vielä mainita, että laskin myös Pomedeksen puolella sijaitsevan naisten Maailman Cupin rinteen! Mutta siitä en voi kyllä ottaa mitään kunniaa, tulin niin nössöstailiin valuttamalla alas että jälkikäteen hissillä noustessa ylös pystyin vieläkin näkemään lavean aurani alas.

Pssst! Iltavinkki! Jos eksyt Cortinaan yöksi ja haluat hemmotella itseäsi ja reissukavereitasi, varaa Hotel Cortinasta upea ja tunnelmallinen saunaosasto.  Meillä kävi munkki kun hotelli antoi osaston privaattikäyttöön 1,5h ajaksi, hinta muistaakseni 60€/4hlö. Saunaosasto+allas on mitoitettu noin 6 henkilölle. Kuulostaa hintavalta, mutta oli huomattavasti muista saunomisvaihtoehtoja halvempi. Kahden hikisen rinnepäivän jälkeen oli todella hyvä fiilis loikolla höyrysaunassa ja nauttia isosta porealtaasta vain oman porukan kesken. Meillä oli omat juomat mukana ja allasosaston emäntä (joka vahti osaston ulkopuolella ettei muut asiakkaat tule sinne) hymyili meille vain silmää vinkaten kun korkkailimme kuohuvat. All good in Cortina d'Ampezzo!