Suomivisiitti

Käväisin siis männä viikolla Suomessa vähän hoitelee juttuja. Ekaksi tärkein homma oli käydä tekemässä opinnäytetyön aineistonkeruu, eli haastattelut. Sainkin matskua kasaan ihan kiitettävästi ja äänitteiden tekstiksi purkaminen alkaa huomenna. Nyt ei tarvitse miettiä, mitä tehdä seuraavien kuukausien aikana, jos on tylsää. Toiseksi tärkeintä oli tavata ystäviä ja perhettä, joita olikin ollut iiiiiiso ikävä. Kaikkia en ehtinyt nähdä joita piti, mutta tiedän että ystävyys kantaa, vaikka vasta loppukesän puolella seuraavan kerran on mahdollisuus tavata. Ihan voin jo heti alkuun myöntää, että joo - kamera oli matkassa ja ei - en ottanut juurikaan kuvia. Ihan rehellisesti, olin todella kiireinen. Kiireisempi kuin olisin uskonut. Toisaalta tämän mahdollisti se, että olin matkassa yksin, jolloin äkillinen suunnitelmien muutos on mahdollista. Kuitenkin joitain fotoja muistin napata kaikkien autovenkslausteni, kaupunkien välillä suhailun ja puhelinmaratoonien keskellä.  Maanantaina olin Suomessa iltapäivällä, lento oli kuoppainen ja etukäteen suunnittelemistani päiväunista ei juuri tullut mitään. Normaalisti lentoaika Wienistä Helsinkiin on jotain kahden ja puolen tunnin hujakoilla. Tällä kertaa tultiin nopeasti, 2h15min. Velipoika tuli hakemaan uudenkarhealla Audillaan ja kyyti Porvooseen sujahtikin näppärästi. Ilta sujui perheen kesken päivällisellä ja aikaa yhdessä viettäen. Tiistaina aamusta kävin tekemässä yhden opparihaastattelun, jonka jälkeen oli muutama tunti hukattavaksi. Kuin tilauksesta ystäväni pisti viestiä, että onko aikaa aamiaiselle yhdessä. Ja mullahan oli! Käytiin nauttimassa Rongossa herkkuja ja vaihdettiin kuulumisia ihan kaikesta.

Jos joskus satut Porvooseen ja pohdit, missä saisi taivaallista kahvia ja suussa sulavia herkkuja tai maukasta lounasta, suuntaa Cafe Rongoon! Rongon brunssi on jo käsite porvoolaisten keskuudessa, sekin aina yhtä hyvää! Jopin suosikkibrunssi täällä on Eggs Benedict ja mun klassinen Ranskalainen aamiainen. Rongolla on ollut koko meidän parisuhteen aikana hieman spesiaali asema mun sydämessä. Kahvila on nimittäin avattu samoihin aikoihin kun me aloimme tapailemaan ja lopulta seurustelemaan. Rongon ensimmäisessä toimitilassa Rihkamakadulla kävimme keskustassa asuessamme harva se päivä kahvilla ja lehtiä lukemassa. Minuun teki myös alusta asti vaikutuksen se, että omistajat ovat mukavia, tervehtivät aina lämpimästi ja kahvila on lemmikkiystävällinen; Mörkö on aina ollut tervetullut mukanamme. Muuttaessamme myöhemmin Helsinkiin kahvilareissut tietenkin vähenivät, mutta muuttuivat meille entistä merkityksellisemmiksi. Me mennään joskus Jopin kanssa edelleen kahdestaan kahvilaan vain olemaan. lukemaan lehtiä ja fiilistelemään. Onneksi kesän jälkeen ollaan taas porvoolaisia!
Iltapäivästä sain loputkin haastattelut pulkkaan. Päätettiin mamman kanssa hypätä autoon ja kurvailla kohti Orimattilaa moikkamaaan mummia. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kyseinen rautarouva porskutti edelleen eteenpäin ja juttu lensi. Katseltiin vanhoja postikortteja, jotka olivat löytäneet takaisin mummille oltuaan muutaman vuosikymmennen hänen siskollaan säilössä. Kortit olivat pääosin mummini ja vaarini ulkomailta, Lapista, Ruokovedeltä ja Myrskylästä lähettämiä kortteja mummin sisarille Helsinkiin. Ne olivat niin kauniita, harmittaa etten tajunnut räpsäistä edes kännykällä kuvaa niistä. Lisäksi laitoin mummin tablettiin valmiin näppäimen tähän blogiin; toivottavasti luet tätä mummi! :-) Illalla oltiin mamman kanssa kahdestaan kotona, saunottiin, poreiltiin ja höpötettiin pitkään.

Keskiviikkona päivä sujui jälleen haastatteluiden parissa ja iltapäiväksi kurvailin Helsinkiin koululle tapaamaan vaihdon ohjaavaa opettajaani. Puolitoista tuntia meni siellä turistessa, aika kului aivan liian nopeasti. Olin sopinut illaksi saunareissun ystäväni luokse. Parin mutkan kautta pääsinkin hänen luokseen ja siellä meikäläistä ilahdutti myös ihana Viljo-herra ja hänen emäntänsä!

Kyseisten kahden ystäväni kanssa ei koskaan juttu lopu. Liian harvoin meillä on aikaa istua kolmisin alas ja höpötellä. Saunomisessa he vievät mua aivan 6-0 ja jälleen kerran olin ensimmäinen peseytymässä. Kuten aina, meikäläistä hemmoteltiin herkuilla, joita mimmit olivat itse väsänneet. Tällä kertaa oli mm. feta-päärynä-basilika-tikkuloita, jotka veivät kielen mennessään! Ihan ku mä koskaan sanoisin "ei" juustolle... Mä oon näille tsirbuloille parit illalliset pystyssä sitten kun meillä on oikee koti :-)

Torstaina kävin kaupungilla hoitelee vähän asioita ja kahvilla näitten samaisten kamujen kanssa. Sen jälkeen lähdettiin tekemään tupatarkastus meidän kämppään, joka siis tällä hetkellä on purettu kaikesta turhasta ja kuulemma viittä vailla valmis tasoitemiehiä varten. Kuten kuvattomuudesta näkyy, arvatkaa muistiko meikäläinen taaskaan kameraa ottaa sinne mukaan... 

Illalla tapasin lisää ystäviäni; käytiin syömässä ja kahvilla viimeisiään vetelevässä Waltersissa. Paikka ei ehkä ole se houkuttavin kahvinjuontia varten, mutta siellä on tullut about 6 vuotta takaperin tullut istuttua juuri heidän ja parin muun kanssa harva se ilta, arkena ja juhlana. Aika kuluu nopeasti, mutta sitä ei usko ennen kuin sen itse kokee. En niinkään ajattele, että "justhan mä täytin 22" (vaikka ihan just täytinkin!), vaan enemmän ajattelen, että miten niin paljon on voinut tapahtua - vaikka aikaa on kulunut omasta mielestä vähän. Oma braavurini näissä muisteloissa on Onnelan ajat, josta voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ei siksi, että silloin tuli käytyä nykyistä enemmän ulkona tai bailattua rankemmin, vaan siksi, että silloin tapasin suurimman osan nykyisistä ystävistäni. Ne tuli kaikki melkein kerralla - ihan kuin joku ois lyönyt poskelle (se taisi silloin olla kirjaimellisesti lähellä), mutta onneksi niin. Olen oppinut näistä vuosista niin paljon. Mun elämäni mittakaavassa nää tyypit on ollut jo ikuisuuden ja etenkin täällä, 1200 kilometrin päässä heistä, korostuu se, että mikä munkki mulla on käynyt! Yöllä käytiin vielä tsiigaa perusmestoi ajelulla. Emäsalon sillalta ja Kråköstä sai pari hyvää kuvaa napsaistua Kilpilahdessa käynnissä olevasta seisokista.

Perjantaina köröteltiin käymään jälleen Helsingissä. Tarkoitus oli vähän rikastuttaa kameralaukun sisältöä, mutta se homma jäi jotenkin ihan puolitiehen... Kävin kyllä Rajalalla... Ja Verkkokauppa.comissa. Homma ei jotenkin natsannut. Ja sitten mentiinkin Ponkesiin. Ja Vansille. Oh dear...

 

Perjantai-iltana tuli kaverit kylään, mamma ystävällisesti lainasi meille sauna- ja allaosastoaan. Pitkän kaavan löylyjen ja lillumisen jälkeen iskettiin ykköset päälle ja lähdettiin keskustaan. Omissa toiveissa oli päästä vimosta kertaa Hoviin ja Rilloon, vaikkei ne olekkaan meikäläisen historian kirjoissa niin näyttävissä rooleissa olleetkaan. Homma lähti jo ihan lapasesta melko nopeasti. Seuraavan päivän lennot ja muut eivät paljoa painaneet, kun nauroin vatsa kippurassa koko illan ja nautin täysin rinnoin. Aamulla makasin sohvan pohjalla liian pitkään ja meinasi tulla hoppu kentälle. Helsinki-Vantaalla kävi kova kuhina, kun taas ennätyksellisessä 2h5min saavutetussa lentoajassa Wien suorastaan velloi puolityhjyydessä. Rauhassa sai lampsia pitkiä käytäviä viimeisillä voimillaan. Jopi ja Mörkö oli uupunutta matkustajaa vastassa kentällä. Ajettiin sushiravintolan kautta kotiin.

Sunnuntai sujui letkeissä tunnelmissa; enimmäkseen myös tätä postausta kirjoitellessa. Jopi kävi aamulla pyörälenkillä treeniksi, ensi kuussa aikovat kuulemma porukalla polkea Kremsistä Wieniin. Mua ja Mörköä eivät moiset treenit hetkauttaneet, vaan mukavasti köllittiin sängyssä siihen saakka, että Jopi palasi kotiin. Käytiin Steinin nurkilla kahvilla nauttimassa aurinkoisesta kelistä. Terassilla tuli jo hiki! Kremsissä oli käynyt melkoinen vihertyminen verrattaen viikon takaisiin näkymiin. Sehän ei kyllä ole ollenkaan pahasta, ensi viikoksi on luvattu jo parinkymmnen asteen lämpötiloja. Allaolevat kuvat kodin etupihalta.

 

Ensi viikolla kalenteri on tyhjää täynnä - melkein. Opparihommien lisäksi lupaan vihdoin ja viimein laitella niitä Road tripin kuvia ja kertomuksia. Oon saanut niistä pari kyselyä, joten aloitan sen heti huomenna. Tätä postausta oon kirjoitellut nyt mun veljen vanhalla läppärillä, jossa olisi kaikki mahdolliset ohjelmat kuvien muokkausta varten. Harmi vaan, että kirjoittaja on niin tumpelo, ettei osaa mitään niistä käyttää. Siksi näissä postauksissa on nuo horisontit vähän niin ja näin. Mutta muutos on tulossa, otan pikakurssin Photoshopin käyttämiseen. 

Aurinkoista ensi viikkoa!