Enihuu, märän ja loskaisen Itävallan jälkeen lähestyimme road tripillämme Italian rajaa ja sääkin (ai mää vai?) muuttui paremmaksi sitä myöten. Hieman ennen rajaa alkoi ankara googlettelu hyvistä laskumestoista; montako hissiä auki, millaiset hissit, lumitilanne, onko kyläänlaskua, onko jäätikköä, mitä maksaa yms. Jopi, apparipaikan kuningas, onnistui bongaamaan bergfexistä Cortina d'Ampezzon, tuon vuonna 1956 talviolympialaiset isännöineen talviurheilukeskuksen. Cortina oli sijainniltaan passelilla paikalla ja lumi- ja hissitilanne varmasti paras mitä siihen aikaan vuodesta enää jäätiköiden ulkopuolella niin etelässä oli tarjolla.
Saavuttiin myöhään iltapäivästä Cortinaan ja aloittelimme majapaikan metsästyksen. Emme siis olleet varanneet mitään majoituksia koko reissulle etukäteen; vaikea varata kun ei varmaksi tiedä mihin päätyy. Tsekkailimme aina kuitenkin ennen johonkin paikkaan saapumista tarjontaa TripAdvisorista, Hotels.comista ja kyselimme gasthauseista ohi ajaessamme. Olimme Cortinassa pääsiäisviikonloppua edeltävänä keskiviikkona. Ajelimme kaupungin keskustaa ristiin rastiin ja tiedustelimme majoituksia hintoineen ja lemmikkiystävällisyyksineen. Meidät yllätti totaalisesti fakta, että melko suuri osa hotelleista ja gasthauseista oli vielä(!) kiinni. He siis avasivat vasta perjantaiksi tai torstaiksi. Saattaa olla että tälläinen on täälläpäin ihan normaalia, mutta meille se tuli kuitenkin yllärinä. No, majoitus löytyi kuitenkin Hotelli Montanasta, aivan keskustasta läheltä ravintoloita, bussiasemaa ja pohjoisvuorten hissiasemaa. Respan mies rakastui Mörköön - joka kerta tiskin ohi kulkiessamme hän alkoi jo kaukaa höpöttämään Mörölle ja tarjoili koirankeksejä. Aluksihan tämä oli hirmuisen hauskaa meistäkin, mutta myöhemmin jo jopa hieman noloa kun koiraa ei saanut respan ohi ilman keksishowta :-D
Cortina d'Ampezzo on todella suloinen pikkukaupunki Dolomiittien syleilyssä - siksi onkin todella surullista että allekirjoittaneen aivot eivät olleet tuolloin vielä
a) kameran omistus-moodissa
b) kuvaus-moodissa.
Niin paljon jäi tästä sympaattisesta paikasta ikuistamatta ja nyt jälkikäteen tietysti harmittaa kun en voi täällä niitä teille näyttää - omassa kopassahan muistot säilyy aina. Cortina tarjoaa enimmäkseen aktiviteettejä rinteisiin aikoville. Bongattiin mestoilta kuitenkin myös golf-kenttä sekä myöhemmin kirjakaupasta karttakirja, jonka mukaan kesällä olisi hulppeita trekkauspolkuja tarjolla. Kaupunkia halkoo Boite-joki, joka ainakin meidän vierailumme aikaan ei ollut vielä täyttynyt sulamisvedestä. Kaupungin länsiosa on täyttynyt majataloista ja yksityisistä alppitaloista. Joen itäpuolella sijaiseee kaupungin keskusta; paljon erilaisia majoitusvaihtoehtoja, ostoskatu ja runsaasti valikoimaa après-ski -mestoissa. Selkeästi pääsiäisen huippuhetket olivat vasta tulossa, meidän ei nimittäin tarvinnut jonottaa juuri mihinkään ja palvelua sai joka paikassa nopeasti. Jos on leffaihmisiä tai harrastaa scene spottingia, tarjoaa kyseinen pitäjä siihenkin nähtävää; mm. James Bond - For Your Eyes Only, Krull, The Pink Panther ja Cliffhanger on kuvattu Cortinassa.
Kun saatiin kamat asetettua huoneisiin käytiin vuokraamassa meikäläiselle ja Jopille varusteet seuraavalle päivälle valmiiksi. Jopi on aiemmin ollut liikenteessä laudalla, mutta päätti tällä kertaa urheasti kokeilla suksia. Vuokraamon työntekijä oli aivan yliveto - saatiin kummallekkin hyvät ja omaan laskutyyliin sopivat sukset. Meikäläinen ei sellaisilla ollutkaan ennen laskenut, niistä lisää myöhemmin!
Illalla keskustassa kierrellessä Jopilla löi silmissä liekkiä kun lumihuiput ja mielettömät näkymät reunustivat maisemaa mihin suuntaan ikinä katsoikaan... Samat höpinät jatkuivat illalla nukkumaan mentäessäkin; itselleni yörauhan saamiseksi olen nyt siis luvannut kesäksi yhden Dolomiitti-trekkausreissun herralle.
Illalla meitsillä meni hetki ennen kuin pystyin menemään sänkyyn; sen verran oli huikeet maisemat omalta partsilta. Vatsassa lensi perhosia kun jännäsin tulevaa laskupäivää - viimetteeksi olin ollut suksilla öö... vuonna 2012? Silloin taidettiin oltiin Sveitsin Zermattissa jäätiköllä. Pidän - tai siis pidin - itseäni kokeneena ja varmana, mutta hyvin rauhallisena laskijana, joka tuntee omat rajansa. Palataan tähän asiaan myöhemmin viimeisessä laskettelua sisältävässä ROAD TRIP -postauksessa, katsotaan miten sitten arvioin itseäni oman elämäni Tanja Poutiaisena.
Instagram Travel Thursday on Skimbacon järjestämä kampanja, jonka tarkoituksena on tarjoilla matkailun tuottamia elämyksiä juuri siihen, missä nyt olet. Suomessa kamppista hostaa mm. Destination Unknown.
Ihan kivat parveke-maisemat! :o
VastaaPoistaJoo, oli pieni ylläri. Itse huone oli kuin mistäkin nukkekodista ahtautensa vuoksi mutta noi maisemat vähän tasoittelivat sitä tilannetta :)
Poista