16.5.2015

ROAD TRIP - Piran, part 1



Sunnuntainen aamu avatui melkoisen kevättuulen pyöritellessä hiuksia, mutta skumppa-aamiaisen jälkeen se ei paljoa haitannut, ainakaan meikämimmiä. Olimme päättäneet kävellä Portorožista Piraniin rantaviivaa myöten. Matka ei ollut tosiaan pitkä, keskustojen väli on noin 3,5km. Kävelimme rantakatua, joka kulkee aivan merta myöten.


Jonkinnäköisen henkisen kasvun on meidän kahden lisäksi täällä kokenut selkeästi tuo nelijalkainen. Hän on hankkinut itselleen käytöstavat tai vaihtoehtoisesti jonkin lisäkappaleen aivoihinsa. Tai ehkä hän on eurooppalaistunut? Muuttunut tahdikkaaksi maailmankansalaiseksi Suomijuntin sijaan? Kaikken meidän yllätykseksi herra köpötteli coolisti matkassamme koko päivän ilman remmiä. Tietenkin poislukien autoteiden läheisyydessä liikkumiset - niin paljon en tuohon kaiffariin luota. Eniveis, ihme on tapahtunut 4.5 vuoden jälkeen!



Tarttuuko koskaan kellään muulla taskuihin jotain, mitä ei pitäisi? Meikäläinen voi myöntää, että on mulla ja Vappu Pimiällä on jotain yhteistä. Toiset tuo sitruunoita ja toiset kiviä. Itse kuulun jälkimmäiseen jengiin. Tämän vuoden puolelta on Suomeen tuotavana jo parikin murikkaa.


Piranista aikamoisen reissaajan vinkkipaketin on kirjoittanut Pöndekengissä -blogin Mira, jos olet menossa kaupunkiin niin lue tämä. Tuolloin itselle ei tullut edes mieleen katsoa suloisten kahviloiden, herkullisten ruoka-annoksien tai kapeiden, salaperäisten kujien nimiä. Olin niin haltioitunut merestä, sen tuoksusta ja tuulesta. Moni varmaan ihmettelee miten sitä voi noin kiintynyt johonkin vellovaan veteen. Meikäläiselle se vain on niin paljon.


29 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No eikö vaan ookki! Sen takana oli muistaakseni jonkinlainen meri- tai kalastusmuseo.

      Poista
  2. Mäkin oon käynyt tuolla (Portoroz ja Piran) kesäkuussa 2009, tosin mulla ei oo reissusta harmikseni juurikaan kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsitkö? Vaikka se Slovenian rannikko ei tosiaan kovin pitkä ole, mutta mielestäni jotenkin symppis! Sellaista vanhaa charmia myös.

      Poista
    2. Joo, tykkäsin. Olin äidin kanssa Slovenia-reissussa, käytiin myös Ljubljanassa ja meille sattui aivan upea sää! Uudestaan haluaisin Sloveniaan, varsinkin kun poikaystävä ei oo ikinä käynyt ja senkin pitäs tietty nähdä upeat maisemat ;)

      Poista
    3. Mulla on juuri tuo Ljubljana kokonaan näkemättä ja kokematta, pari vuotta sitten vaihtanut vaan bussia siellä. Mutta nyt näyttäisi siltä, että kesäkuussa tulossa tulossa asiaan muutos, toivottavasti meillekkin sattuu hyvät säät :)

      Poista
  3. Minäkin ihastuin tuohon siniseen oveen! Ja tietysti mereen! Minun on aina päästävä veden äärelle, paitsi Alpeilla, missä vuoret veivät sydämeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa noista Alpeista, kyseisiä vuorijonoja voisi tuijotella myös aamusta iltaan! Ehkä se luonnon massiivisuus on se mikä aina jaksaa hämmästyttää ja kiehtoa?

      Poista
  4. Toiset ovat meri-ihmisiä, toiset järvi-ihmisiä ja toisia vesi ei voisi kiinnostaa vähempää missään muodossa. Minä olen ehdottomasti meri-ihminen Tammisaaren lähistöllä sijaitsevalla mökillä vietettyjen lapsuuden kesien jäljiltä. Meressä on aina jotain pysäyttävää ja kunnioitusta herättävää. Voisin tuijotella aaltoihin ikuisesti ja liian pitkä aika pois meren ääreltä vaikuttaa psyykeeseen, enkä tarkoita nyt hyvällä tavalla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tuosta meren olemuksesta. Meikäläisellä menee aina vilunväreet niskassa jos rannassa istuessa alkaa pohtimaan veden syvyyttä ja voimaa, mitä kaikkea se pitää sisällään, niin elämää kuin kuolemaakin. Käyn täällä Itävallassa lähes joka päivä kävelemässä Tonavan varrella; se ei korvaa merta, mutta auttaa myös setvimään sotkuisia ajatuksia pään sisällä :)

      Poista
  5. Pitäiskö tähän nyt (taas) tunnustaa, että matkablogien lukeminen arvartaa. En otsikosta vielä edes tiennyt missä maassa nyt mennään :-) - mutta ihan näkemisen arvoinen varmaan kuviesi perusteella tämä(kin) paikka selvästikin olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenpas hömppä, eihän edes missään kohtaa tekstiä, paitsi alhaalla key wordseissa, mainita maata! Tällä kertaa taas kantapään kautta, kiitos kun huomautit asiasta :) Tuo Slovenian rannikko on tosiaan vain noin 40km pitkä, että jos sinne suunnille sattuu niin ihmeessä kannattaa piipahtaa kaupungissa jos toisessakin! Itselleni naapurikaupunki Izola jäi vielä kaivertamaan, olisi mukava nähdä sekin kunnolla.

      Poista
    2. Minunkin piti googlata tämä. :) Slovenia ei ole selvästikään ole meitsille kovin tuttu! Kivalta tuolla näyttää, joten miksipä tuollakin ei voisi joskus piipahtaa.

      Poista
  6. Hieno toi kivi, kun siellä on noita simpukoita sisällä! Kyllä mäkin tollasen voisin taskuuni pistää. Kiviä olen tainnut vain kerran tuoda maailmalta kotiin. Fuji-vuoren huipulta oli poimittava muutama laavakivi. Onneksi laavakivet ovat sitä kevyintä laatua! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ihan varma, mutta pohdin sen olevan jonkinkaltainen fossiili? Tai pala riuttaa? Hieno se kuitenkin oli ja nyt se odottaa matkaa Suomeen :) Laavakiveä ei mulla olekkaan, eli pakko päästä Japaniin!

      Poista
  7. Niin söpö tuo sininen ovi! :-) Kiva yksityiskohta. Näyttää muutenkin kivalta paikalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekkin! Siinä oli kontrasti kohdallansa :) Suositteli käymään jos ikinä sattuu liikkumaan noilla nurkilla.

      Poista
  8. Tunnustan tietämättömyyteni: en tiennyt, missä Piran sijaitsee joten piti tarkistaa kartasta. Nytpä tiedän! :D Ihania kuvia ja ihana maailmankansalainen koira :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha, enpä minäkään tiennyt ennen kuin sinne menin :D Oon vasta viime aikoina tajunnut minkämoisessa tyhjiäkuplassa olen elänyt maantieteen suhteen; en tiedä mistään mitään ja siis nykyään on tuo iPhonen kartta käytössä melkein joka päivä kun katselen paikkoja. Noh, kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Koira on kohta maailmankansalaisempi kuin minä itse :D Tai sillä tuntuu olevan noita kontakteja uusiin ihmisiin paljon enemmän kuin mulla. Pitäsköhän kokeilla sen taktiikkaa ja leipomossa aina vaan tuijottaa naapuripöydän herkkuja, se tuntuu toimivan...

      Poista
  9. Mulle tarttuu mukaan aina hienoa hiekka ja simpukoita biitseiltä! Nyt on tosin tarvinnut hieman himmailla kun ei voi vuotta kantaa mukanaan kaikkea. Ja lisäksi Uudesta-Seelannista olis saanut linnaa tai vähintään sakot jos olisi jäänyt kiinni minkään luontokappaleen viemisestä pois maasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärretävästi sitä haluaa varmasti teidän reissulla pitämään kantamukset kevyinä :) Oon monesti miettinyt noita tuliaisia että mimmoiset säädökset sitä oikeen missäkin paikassa määrittää mutta oon aatellut että Euroopan sisällä voi vähän kiviä tuoda. Kauempaa en enää uskaltaisikaan. Ainakaan ihan helposti :D

      Poista
  10. Minä ainakin olen varsin kiintynyt mereen missä päin maailmaa olenkin. Toivon, että jonain päivänä saan asua meren rannalla <3. Aiemmin minulla oli tapana aina raahata simpukoita matkoilta kotiin, mutta viime vuosina se on jäänyt. Harmi kun valtameriä ei voi tuoda :D. Viimeisimmältä reissultanikin (Australiasta) tulen muistamaan kirkkaimmin hetket meren rannalla. Ymmärrän siis sinua varsin hyvin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa - isoissa vesissä on sitä jotain! Saisipa niitä joskus kotiin, tai siis sen tunteen... Ihanaa kuulla että täällä niin moni muukin kokee luonnon niin voimakkaasti. En ole käynyt Australiassa, mutta siellä kiinnostaa kaiken muun lisäksi myös meri ja ne kaikki lukemattomat rannat, joita olisi upeaa päästä näkemään!

      Poista
  11. : ) Ovienkuvaaja! Täällä myös toinen. Laitan ovien ja ikkunoiden kuvia Instagramiin, kun en blogiin kehtaa. Söpö koiruus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä maailmassa on paljon niin mielenkiintoisia ovia ja niin monen taakse jää näkemättä :)

      Poista
  12. Merenrannat ovat upeita! Itse rakastuin viime kesänä Tukholmassa asuessani saaristoon, ihan huippupaikka viettää leppoisia kesäpäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen 100% samaa mieltä kanssasi! Jotain upeeta on tuo Itämeri kyllä on :)

      Poista
  13. Onpas tunnelmallisen näköinen paikka harmaasta taivaasta huolimatta! Ei sitä aina tarvitse auringonpaistetta fiilistä luomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa tuosta auringosta, joskus on oikeita päiviä harmaalle ja sateella. Niiden jälkeen aurinko paistaa aina pikkaisen kirkkaammin :)

      Poista

The stage is yours!