30.4.2015

ROAD TRIP - Sössintää sateisessa Sloveniassa

Kaikki mokaa. Aina silloin tällöin. Jotkut unohtaa kahvinkeittimen päälle, toiset missaa auton huoltoajan. Joskus unohtuu ihan kokonaan joku asia, vaikka sen olisi kuinka raapustanut kalenteriin ja alle- ja yliviivannut sen neonvärein.

Olimme lähteneet ajamaan aamiaisen ja check outin jälkeen Italian Cortina d'Ampezzosta kohti Triesten lahden tyrskyjä. Tarkoitus siis ajaa Triesteen ja sen läpi, jatkaa rannikkoa myöten kulkevaa pikkutietä kohti Slovenian Koperia. Kaupunkien välillä kulkee myös moottoritie, mutta tietenkin halusimme nähdä mahdollisimman paljon merta! Täällä Euroopan keskellä ollessa ei isoa vettä pääse turhan usein katsomaan ja minulla oli ainakin ollut jo ikävä rantaa. Triestestä matkaa Koperiin on noin 20km ja tällä matkalla maisemat merelle ovat upeita. Sloveniaan saapuessa pitää ostaa vinjetti (abt. 15€/viikko).


Ajaessamme Koperiin jättimäisen ostoskeskuksen ohi ja yhtäkkiä alkoi jotenkin näyttää tutulta. Hetken siinä pällisteltyäni paikkoja tajusin, että oltiin oltu juuri täällä samaisen ostarin parkkipaikalla vuonna 2013 reilillä! Tuolloin olimme tulossa bussilla Ljublanasta ja matkalla Kroatian pohjoisrannikolle. Bussissa oli hikistä, aurinko paistoi, iPodin kuulokkeista popittelin Pinkiä ja katselin bussiin nousevia ihmisiä; paljon tyyppejä oli menossa silloin joillekkin festareille Kroatiaan ja osa tulijoista ei silloin mahtunut kyytiin.

 

 

Ajoimme uskollisen kaaramme parkkiin jonnekin päin Koperia rantaan, jossa näytti olevan kahvila ja kioski. Sää oli tympeän harmaa ja ulkona satoi hiljalleen vettä. Ärsytti jo vähän valmiiksi, koska Mörkö kastuisi ulkona ainakin tassuistaan sekä vatsastaan ja sitten myöhemmin herra kököttäisi taas autossa meikämimmin kyljessä huokuen kosteutta ja maanläheisiä tuoksuja. Nousin ulos autosta ja rupesin kiskomaan takkia päälle. Laiton kädet taskuihin tarkastaakseni kakkapussitilanteen. Käteeni osui aivan jotain muuta, jotain kovaa, painavaa, kylmää. Kilisevää. Pe****e! Päivän Sössö-titteli lankesi päälleni kuin musta lisäpilvi jo valmiiksi harmaaseen päivään. Hotelli Montanan huoneen numero 308 avain killui takkini taskussa. Olimme taittaneet matkaa päivän aikana jo lähes 300km. Älkää ymmärtäkö väärin, ei tilanne ollut (tietenkään) oikeasti vakava ja näitähän sattuu. Minä en ole vain kovin hyvä mokaamaan - tai siis kestämään sitä itse. Itsekseni kiroillen kävelin pitkin rantaa koiran kanssa.


  


Pahimmat höyryt päästeltyäni ulos Adrianmeren raikkaassa mutta lempeässä tuulessa, soitin hotelliin ja selitin tilanteen. Respan mukava mies ei ollut Cortinassa edes vielä tajunnut, että yksi avain puuttui. Sovimme postittavani avaimen kiireen vilkkaa takaisin heille, mutta harmiksemme lauantai oli kääntynyt jo niin myöhäisen iltapäivän puolelle, että postitoimisto oli jo sulkeutunut. Sunnuntai ja maanantai olivat pyhäpäiviä. Avain pääsi myöhemmin matkaan - taas Italian puolella oltaessa, mutta se on jo toinen juttu. Jälkikäteen olen miettinyt, että eipä hotellin henkikökuntakaan sitä avainta osanneet kysellä huoneiden maksua suoritettaessa. No, eiköhän heillä joku vara-avain kyseiseen huoneeseen ollut... Onko muuten muita ketkä ovat sössineet reissuillansa enemmän tai vähemmän? Ainahan sattuu ja tapahtuu, mutta onko jotain erityisohjeita tarjolla?

Pssst! Vinkki! Jos olet joskus liikenteessä joko Slovenian rannikolla tai Triesten maakunnan kaakkoisosassa; älä missaa paikkaa nimeltä Muggia! Pienen pieni, mutta sitäkin viehättävämpi ja romanttinen Muggia sijaitsee aivan kahden maan rajalla, niemen kärjessä josta Adrianmeri avautuu eteen. Meikällä on dipsit tänne tulevissa lomasuunnitelmissa!

2 kommenttia:

  1. Mä unohdan avaimia ihan jatkuvasti taskuihin, mutta onneksi ne on nykyään magneettikorttiavaimia niin monessa paikkaa, niin ei niillä niin hirveästi ole väliäkään. Enemmän ärsyttää, kun on tullut unohdettua jotain hotellihuoneeseen! Timanttikorvakorut kävimme sentään hakemassa takaisin, ja rehellinen B&B:n pitäjä ne meille luovuttikin.

    Erityisohjeita? No ei tod ole, muuta kuin että musta ei kannata ottaa mallia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, timanttikorvikset on jo kyllä aika paha :D Onneksi sait tosiaan takasin! Olisi voinut jäädä muuten harmittamaan... Mulla nuo erilaiset laturit on myös heikko kohta, niitä tuppaa jäämään tasaisin väliajoin aina jonnekkin. En oo vielä keksinyt systeemiä millä ne muistais aina ottaa mukaan.

      Poista

The stage is yours!